Ja taas pukkaa tekstiä..!

Tän viikon oppituntien aiheena on ollut Jumala isänä. Opettajaksi saimme Newcastlen beissin johtajan David Stevensonin, jota tuttavallisemmin kutsuimme Stevoksi. Kaveri oli aivan uskomaton ja ainakin itse koin, että hän omalla persoonallaan heijasti Taivaan Isän sydäntä.

Tunnit olivat aivan mahtavia. Vaikka enimmäkseen asiat olivat tuttuja, koin että Jumala todella puhui niiden kautta. Huomasin aika selvästi, että vaikka olenkin tiennyt kaikki faktat siitä kuinka ja Jumala on mun Isä ja itse olen Hänen poikansa en ole elänyt sitä todeksi. Koin Jumalan puhuvan, että Hän haluaa ottaa kaiken kantamani häpeän pois. Ja niin Hän tekikin, mutta ei se mitään helpointa ollut.

Oppitunnit huipentuivat torstai-aamuun. Olimme sopineet, että silloin jokaisella on mahdollisuus tunnustaa toisille kaikista synkimmät syntinsä ja surullisimmat tarinansa. Helppoa se ei tuntunut olevan kenellekään, mutta uskon että muutkin kokivat, että se on jotakin minkä kautta Jumala haluaa auttaa meitä.

Itse tilaisuus oli uskomattoman hoitava. Stevo johti tilannetta taidollisesti ja kaikki kurssilaiset olivat herkällä ja ymmärtäväisellä mielellä. Jokaisen tunnustuksen jälkeen Stevo jutteli lyhyesti kertojalle, jonka jälkeen muut oppilaat kannustivat ja tukivat tätä. Tämän jälkeen meillä oli vielä mahdollisuus jutella kahden kesken henkilökunann kanssa.

Koko aamu oli yhtä itkua ja iloa vuorotellen ja yhtäaikaa. Saimme kuulla niin monta surullista ja koskettavaa tarinaa, mutta myös huomata, kuinka Jumala paljon Jumala oli jo auttanut ja hoitanut kutakin. Saimme myös kokea, kuinka vapauttavaa tämä kaikki oli. Itse huomasin myös, kuinka meidän kurssin ryhmähenki parani yhä enemmän..! Tieto siitä, että muut hyväksyvät sinut, vaikka tietävätkin synkimmät salaisuutesi, todellakin toi kuuluvuuden tunteen.

Torstaina ja perjantaina saimme olla vierailevina esiintyjinä aboriginaalikirkon varhaisnuorten- ja nuortenillassa. Torstai-iltana kirkkoon kokoontui noin kaksikymmentä varkkia, joiden kanssa leikimme ja pelasimme. Ohjelmistoomme kuului näytelmä viisaasta ja tyhmästä talonrakentajasta sekä kaksi tanssia. Toinen oli mun, Ettyn ja Jaynen tanssi, josta onkin jo video tässä blogissa. Toinen oli enemmänkin julistava tanssi rukouksen voimasta, mutta siihen en osallistunut itse. Perjantai-iltana vuorossa oli nuortenilta ja väkeä oli huomattavasti enemmän: 50-60 teiniä! Aloitimme musiikilla ja soitimme kolme kappaletta. Itse toimin laulajana. Kahden tanssin lisäksi esitimme myös draaman. Molempina iltoina kutsuimme väkeä lauantain YouthStreetiin.

Nuortenporukka halusi myös esittää meille laulun. 

Lauantaina saimme jälleen esittää tanssimme, tällä kertaa pastori Matthewin uudessa seurakunnassa. Rehellisesti sanoen, en sataprosenttisesti ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta ilmeisesti uusi seurakunta keräsi rahaa toiminnalleen ja saimme olla mukana ohjelmassa omalla tanssillamme.

YouthStreetin alkaessa olimme yllättyneitä, kuinka moni aboriginaalikirkon nuori tuli paikalle. Yhteensä uutta Crewta taisi olla lähemmäs kaksikymmentä. Tanssipajaammekin saimme kolme uutta tyttöä ja yhden pojan, jotein voimme aloittaa uuden hip hop -tanssin harjoittelun. 

YouthStreet Live!:ssä soitimme uudestaan kappaleet, jotka olimme soittaneet myös perjantain nuortenillassa. 

Sunnuntaina menimme jälleen itselleni uuden, DaySpring-seurakunnan kokoukseen. Seurakunta oli kohtuullisen iso, mutta ei sentään aivan vetänyt vertoja Hillsongille, jonka iltakokoukseen otin osaa.

Täytyy vielä sanoa, että todellakin nautin elämästäni täällä! Joka päivä on upea ja kaiken lisäksi ilmat ovat olleet aika mukavia jälleen. :) Rohkaisu, jota erityisesti tällä viikolla on saanut toisten ihmisten kautta on ollut hoitavaa ja koitunut siunaukseksi kaikille.

Rukousaiheita:

  • Että kaikki hyvä, mitä tunneilla on oppinut painuisi syvälle sydämeen & muistiin
  • Taloudellinen tilanne

Kiitosaiheita:

  • Tämän viikon oppitunnit
  • Aboriginaalinuoret YouthStreetiin
  • Yhteishenki