Greetings from Tingha! 

Viime viikon olimme aboriginaalikylässä aktiossa. Kun itse kuulin sanan village, mieleeni tuli savimajoja ja leirinuotioita. Kyse oli kuitenkin hyvin pienestä paikkakunnasta, jonka asukkaista suurin osa on Australian alkuperäisväestöä.

Matkaan lähdimme maanantaiaamuna neljän aikaan, sillä matka kesti lähes kymmenen tuntia. Pakettiautomme oli kohtalaisen täynnä, kun me kymmenen oppilasta ja kaksi staffia + kaikki tavaramme + ruoka ahtauduimme sinne. Mutta sopu antoi sijaa ja jotenkin sitä onnistui välillä nukkuakin. Mutta selän sai kyllä kipeäksi erikoisilla lepoasennoilla.

Tinghaan saavuttuamme majoittauduimme entiseen Health Centeriin, joka nykyään toimi käsittääkseni kerhotilana tai vastaavana. Rakennus oli moderni ja kaikin puolin mukava. Suihkuja oli vain yksi, mikä koetteli miltei jokaisen hermoja aamuisin ja iltaisin. Patjoja saimme paikalliselta "nuorisotyöntekijältä", tinghalaiselta Johnilta, joka oli yksi beissimme edellisen DTS:n oppilaista. Pojille patjoja riitti vain kaksi, joten nukuin kolme yötä ihmeen kivuttomasti ilman patjaa.

Patjan puutetta huomattavasti rasittavampi ongelma oli johtajamme Garyn erittäin äänekäs kuorsaus. Ensimmäisen yön yritin mätkiä Garya, jotta hän lopettaisi, mutta turhaan. Mies pystyy näet kuorsaamaan missä asennossa tahansa. Loput yöt nukuin suosiolla pihalla. Ratkaisu oli loppujen lopuksi hyvä..! Hyttysiä oli vain vähän ja yöt olivat juuri mukavan vilpoisia. Illalla nukahdin katsellen tähtiä ja aamulla heräsin kevyeen auringonpaisteeseen!

Tavoitteemme Tinghassa oli vaikuttaa lapsiin ja nuoriin. Kahtena aamuna vierailimme paikallisessa koulussa. Osallistuimme tunneille, jotka käsittelivät pääsiäistä. Esitimme myös näytelmämme viisaasta ja tyhmästä rakentajasta sekä hip hop -tanssimme. Olimme mukana myös käytännön asioissa kuten tehtävien teossa sekä urheilutunnilla. Vastaanotto oli hyvä ja koulun uskovainen johtajaopettaja oli innoissaan. Olimme myös ensimmäinen DTS, jota pyydettiin uudestaan vierailulle.

Joka iltapäivä vietimme aikaa lasten ja nuorten kanssa nuortenkeskuksessa. Keskus oli käytännössä iso huone, jossa oli kaksi biljardipöytää. Väkeä saapui paikalle välillä vähemmän eli noin kymmenen henkeä, välillä kuitenkin jopa 50 henkeä! Itse pyrin viettämään aikaa poikien kanssa pelaamalla biljardia, juttelemalla heille tärkeistä asioista ja rohkaisemalla heitä. 

Koska luentojakso on yhä käynnissä, meillä oli myös oppitunteja aamuisin. Gary toimi opettajana aiheenaan raamatullinen maailmankuva. Mutta koska kyseessä oli outreach, oppitunnit unohtuivat välillä syystä tai toisesta. Tiistaiaamuna jouduimme kyllä jättämään ne väliin, kun aamun ylistystuokio vaihtui rukoushetkeksi ja rukoilimme toistemme puolesta tuntikaupalla..! Torstaiaamuna Kim ja John paljastivat, että he odottavat lasta..! Tunnelma oli riehakas, tytöt haukkoivat henkeään ihastuksesta, me pojat juhlimme ja muutamat itkivät onnesta. Kun Gary ehdotti oppintuntien perumista ilouutisen johdosta, pariskunta muistutti päivämäärästä. Kyllä 1.4. on myös täällä päin maailmaa aprillipäivä..! Kukaan ei osannut epäillä uutista, vaikka suurin osa (minä mukaanlukien) tiesi, mikä päivä oli menossa! :D

Torstaina vietimme upean illan ulkona. Paikalliset nuoret olivat rakentaneet suuren kokon! Ilta oli uskomattoman kaunis valtavan nuotion valaistessa pimeää maisemaa tähtien tukemana. Vaahtokarkkien paahtaminen niin valtavassa kuumuudessa näytti aluksi vaikealta, mutta kyllä se lopulta onnistui!

Perjantai-iltana vastasimme yksin koko illasta nuortenkeskuksessa. Olimme valmistaneet muutaman näytelmän ja esityksen nuorille. Erityisen suuren suosion saavutti itse kehittelemämme näytelmä, jossa kaksi tyttöä etsivät Jeesusta ja luulevat löytävänsä hänet törmätessään erilaisiin kiiltokuvamalleihin, parannussaarnaajiin, hippeihin ja työnarkomaaneihin. Lopulta he tapaavat arkisen mutta valloittavan puusepän, joka paljastautuu Jeesukseksi.

Erityisesti viimeisinä päivinä tutustuimme kolmeen vanhempaan poikaan. Keskusteltuamme heidän kanssaan pitempään, meille selvisi, että itse asiassa pojatkin haluaisivat tehdä DTS:n! He olivat jo löytäneet sopivan rugby-DTS:n Vanuatulta. Meidän vierailumme rohkaisi heitä kulkemaan kohti tätä tulevaisuutta.

Paikallinen liikenne oli etenkin öisin sen verran rauhallista, että tiellä istumista ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa.

Launtaiaamuna lähtiessämme kohti Sydneyä jokaisen tunnelmat olivat haikeat. Pienen paikkakunnan maaseutuympäristö tarjosi meille rauhaa ja lepoa, mitä Sydneyn beissillämme emme voi samanlailla kokea. Ulvovat koirat, omituisen kuuloiset linnut sekä vapaana vaeltavat lehmät saivat kuitenkin jäädä taakse. Tingha jätti kuitenkin sydämeemme hienon muiston ja jokainen meistä haluaisi palata joku päivä tuohon pieneen kylään oppimaan elämän yksinkertaisuutta.

We are family..! (joskin Kim, Sonia ja Rommel puuttuvat kuvasta..!)

Rukouaiheita:

• Tingha: herätystä aikuisten ja nuorten parissa
• Kolman tinghalaisen pojan DTS-haave
• Huomenna alkava viikon mittainen aktiomme toiseen kylään
  

Kiitosaiheita:

• Onnistunut aktio ja Jumalan varjelus koko reissun aikana!
• Luonnon rauha mitä saimme kokea
• Ryhmämme yhteys on yhä vahvistunut ja konfliktit ovat pysyneet hillittyinä