Hei!

Ennen kuulumisia tsekatkaa slideshow, jonka Kimberli ja Nicole tekivät meidän outreachista!

http://www.youtube.com/watch?v=EULsLqsnPoo&playnext_from=TL&videos=KCBaW-rMde4

Kiitos katsomisesta :D

 

Viimeinen viikko luentojaksoa ohi! Ja Outreach kutsuu tiistaina! Mutta muutama sana viime viikosta.

Maanantai-illan oppitunneille saimme vieraaksi Vanessan (Garyn vaimo, johtaa DTS:mme Garyn kanssa) sedän vaimoineen. Tämä vanha pariskunta on tehnyt jo toista vuosikymmentä lähetystyötä Salomonsaarilla. He jakoivat meidän kanssamme upeita, lähes uskomattomia kertomuksia lähetyskentältä! Sai meidät ainakin innostumaan Outreachista!

 

Tiistaina emme pitäneetkään tuttuun tapaan oppitunteja vaan siivosimme taloa sitäkin ahkerammin. Itse löysin kuitenkin mielekkäämmäksi suunnitella ja tuottaa mainoksen lauantain pihakirppistä varten, kun siihen kerran tilaisuus tarjoutui. Kirpputorilla School Of Worshipping Warriors keräsi rahaa heidän omaa aktiotaan varten.

 

Iltapäivällä kävin myös hakemassa vihdoista viimein hepatiitti A+B -rokotteen. Lääkäri oli vanhahko sikhimies erittäin pistävillä silmillä varustettuna... Hän ei yrityksistään huolimatta löytänyt tietoa, siitä mitä rokotteita tarvitsin, mutta onneksi itselläni oli hyvin selvä kuva asiasta ja lopulta sain piikkiä olkapäähän.

Keskiviikkona aloitimme virallisesti viimeisen luentojakson viikon oppitunnit. Aiheena oli Herran pelko ja opettajamme toimi Tania Pietersen, joka toimii beissimme johtajana miehensä Etiennen kanssa. Oppitunnit olivat erittäin mielenkiintoisia ja saimme todellakin uutta ymmärrystä aiheesta ja sen tärkeydestä mm. kuuntelemalla John Beveren opetuksen aiheesta. 

Jälleen kerran oppitunnit haastoivat uskonelämääni. Tottelenko Jumalaa ainoastaan rangaistuksen pelosta? Vai oman imagoni ja itsekkyyteni takia? Vai siksi mitä Hän on sanonut? Vai tottelenko Jumalaa, koska todella tunnen Hänet ja ymmärrän Hänen muuttumattoman rakkautensa mutta myös Hänen äärettömän oikeudenmukaisuutensa ja pyhyytensä?

Perjantain oppitunnin alussa saimme todistaa läpimurtoa kurssilaistemme talousasioissa. Pohdimme ja rukoilimme yhdessä, kuinka haluamme käyttää meille lahjoitetut rahat. Me kaikki olimme sitä mieltä, että jakaa ne tavalla tai toisella Ettylle, Rommelille ja Bolelle, jotta nämä olisivat askeleen lähempänä Outreachiin lähtöä. 

Pyhä Henki haastoi meidät keräämään kolehdin ryhmämme kesken. Luokassa olimme me 11 henkeä, joista kolme oli vastaanottamassa rahaa ja kahdeksan antamassa. Kolehdissa rahaa kertyi peräti $5360 Australian dollaria (3740 €)..! Näillä rahoilla saimme tuettua Bolea ja maksettua Ettyn ja Rommelin luentojaksot kokonaan..! Joten tarvitsemme enää $9000 (6280 €) dollaria. Mikä upeinta: Etty ja Rommel voivat nyt lähteä matkaan heti kun saavat rahat lentolippuihin, sillä loput rahasta voi maksaa Outreachin aikanakin. Uskon, ettemme joudu kauaa odottamaan näitä ystäviämme Etelä-Afrikassa, vaan saamme nähdä heidän liittyvän joukkoomme hyvinkin pian. 

Perjantai-iltana vierailimme Sonian perheessä, joka asuu vain pienen ajomatkan päässä. Nautimme herkullisesti intilaisesta illallisesta (perhe on  fijiläisintialainen): currya ja muita herkkuja! Pidimme myös pienen rukoushetken ja kiitimme Jumalaa kaikesta, millä Hän on siunannut ryhmäämme. Perheen isä kertoi meille myös koskettavan tarinan perheen muutosta Australiaan ja Jumalan uskollisuudesta. 

Sonia itse on asunut 11 vuotta Australiassa, mutta ei DTS:n alkaessa ollut vieläkään saanut Australian kansalaisuutta (tai pysyvän asukkaan titteliä, en muista tarkasti). Ilman tätä kansalaisuutta Sonia ei voi lähteä ulkomaille ja palata takaisin, eikä näin ollen voisi osallistua Outreachiin. Sonia kuitenkin luotti Jumalaan ja aloitti DTS:n, vaikkei kansalaisuutta näkynyt. Pari viikkoa sitten Jumala antoi hänelle mitä arvokkaimman synttärilahjan: Australian kansalaisuuden..! (sopivasti juuri ennen Outreachia!) Asialla ei itsessään ole mitään tekemistä syntymäpäivän kanssa, mutta selvästi Jumala halusi antaa tämän lahjan juuri tänä päivänä.

 

Sonian pikkuveli (vas.), Euroopan kuningas ja Sonia.

Lauantaina pidimme normaalin YouthStreetin aamun pihakirppiksen jälkeen. TanssiCrewtä tuli tällä viikolla vain yksi poika, mutta pidimme silti hauskaa. Ostimme limsaa ja ranskalaisia ja pidimme piknickin puistossa. Suunnittelimme myös jäähyväistanssin eräälle pojalle, joka osallistui lauantaina viimeistä kertaa YouthStreetiin. Poika on muuttamassa muslimiperheensä kanssa Irakiin, eikä tiedä tuleeko enää koskaan takaisin synnyinmaahansa Australiaan. 

 

Murphy ja Etty rentoutumassa puistossa.

 

YouthStreetin jälkeen suuntasimme ystävämme Prean syntymäpäiväjuhliin. Prea on Etelä-Amerikkan intialainen, mutta asuu vain parin kilometrin päässä beissistämme. Olemme törmänneet häneen jo pitemmän aikaa lähinnä keskiviikon Feeding Programmessa. Toissa viikolla Prea vihdoin otti rohkean askeleen eteenpäin ja halusi ottaa Jeesuksen elämäänsä! Meidän beissin väki on ollut olennaisena osana kannustamassa häntä tutustumaan Jumalaan ja launtai-iltana juhlimmekin kaikki yhdessä tytön syntymäpäivää.

 

Synttäreillä nautimme mitä maittavimmista grilliherkuista ja pidimme hauskaa mm. tutustumalla muihin vieraisiin, joista suurin osa oli alkujaan Etelä-Afrikkalaisia. Erityisesti erään nuoren miehen kanssa keskustelu kosketti. Mies oli uskossa ja kuullessaan meidän lähtevän pian aktioon hänen kotimaahansa kannusti meitä. Erityisesti pysäytti kun hän sanoi, että kaikki mitä ihmiset siellä kaipaavat on että joku ottaa heitä kädestä ja rukoilee heidän puolestaan..! Tähän minäkin pystyn!

 

 

Tässä jälleen viikon kuulumiset. Ja melko varma olen, että seuraavia kuulumisia saattekin odottaa vähän pitempään, sillä tuttu ja turvallinen luentojakso on nyt totaalisesti ohi ja Outreach kutsuu! Tiistaina astumme koneeseen kohti Cape Townia, jossa vietämme kuusi viikkoa. Tämän jälkeen lennämme kolmeks viikoksi Thaimaahan. Sydneyyn palaamme todennäköisesti heinäkuun 14. päivä. Tuntuu pelottavalta, mutta sen jälkeen DTS:ää on jäljellä enää kaksi viikkoa ja valistumme 30.7. (Tervetuloa kaikille valmistumisjuhlaan..! :D)

Kiitän kaikille blogin lukemisesta ja tukemisesta, kannustamisesta ja rukoilemisesta..! Siunausta teille kaikille! Uskon, että seuraavalla kerralla minulla on hienoja tarinoita jaettavana!

Rukousaiheita:

• Outreach kokonaisuudessaan (varjelus, käytännön asiat, keskinäinen rakkaus...)
• Ettyn ja Rommelin aktiomaksut
• Oma tulevaisuuteni DTS:n jälkeen

Kiitosaiheita:

• Jumala on hoitanut meitä kaikkia näiden kolmen kuukauden aikana
• En ole ollut kertaakaan sairas DTS:n aikana. En edes flunssassa!
• Kolehti, jonka keräsimme Ettylle ja Romelille