Hei, ajattelin taas koittaa kirjottaa jotain. Valitettavasti minulla on vain vartti aikaa, mut koitan ehtia viestia jotain. Paljon on tapahtunut kaikenlaista. Kerron kuitenkin eilisesta paivasta, koska se on hyva esimerkki millaista taalla on. Okei, se ei ollut tavallinen paiva, mutta jokainen paiva taalla on niin erilainen, etta eilinenkin kelpaa tavallisesta.

Herasin seitsemalta aamulla. Olin erittain vasynyt, koska edellinen yo meni tehdessa sauvaa tulitanssia varten. Pakkasin nopeasti lounaan (voileipa juustolla ja kinkulla) ja sitten pitikin jo lahtea juna-asemalle. Junassa matkalle Cape Towniin (40min) vaihdoin muutaman sanan vierustoverini kanssa, ja yritin rohkaista erasta miesta, mutta loppujen lopuksi han ei ollut kovin kiinnostunut.

Cape Townin keskustassa meilla oli muutaman tunnin koulutus World Cupin aikana tapahtuvista palvelutempauksista. Tajusin, etta vaikka vihaankin urheilua ja erityisesti urheilutapahtumia ja -humua, tama on silti oiva tilaisuus levittaa sanomaa ihmisille, joita en
koskaan tulisi muuten tapaamaan. Samalla saimme koulutusta myos ihmiskaupasta seka islamista. Molemmat koulutukset olivat hyvasta aiheesta, mutta olimme kuulleet ne jo kertaalleen, joten koulutus tuntui hivenen turhalta.

Meidan tiimi osallistui kristittyjen jarjestamaan rauhan marssiin Cape Townin keskustassa, jolla rukoiltiin rauhaa World Cupin ajaksi. Olin luvannut avustaa Ettya tulitanssissa, joka olisi osa marssia, joten marssin aikana meilla oli muuta tekemista. Koska olimme kuulleet eilisen tulitanssista vasta edellisena iltana, meilta puuttui froteepyyhe ja polttoainetta. Puolitoistametriset banaanilehdet kasissani juoksin kaupasta kauppaan etsien pyyhetta. Onneksi se loytyi.Taman jalkeen minut lahetettiin juoksemaan bensaa asemalta. Ensimmaiselle asemalle juostuani kuulin, etteivat he siella anna bensaa muovipulloon. Juoksin sitten toiselle asemalle ja takaisin marssille bensapullojen kanssa.

Perille paastyani ehdin juuri ja juuri vaihtaa vaatteet (paita pois, farkut kietaisuhameeseen ja baanaaninlehvaa kaulaan ja pohkeisiin) ja sitten olikin jo aika aloittaa tanssi. Etty poltti itsensa pariin kertaan, itse lahinna vain hengailin tulikeppini kanssa taidonpuutteestani johtuen. Tanaan kuulin, etta tanssi oli naytetty telkkarissa osana iltauutisia.

Marssin jalkeen meilla oli aikaa liikkua kaupungissa. Seitsemalta osallistuimme STREET revolution -tapahtumaan, jossa oli upeita kristillisia esityksia: hip hoppia, musiikkia ja tanssia.

Nyt pitaa menna! Siunausta!