Heipä hei!

On taas kulunut hetki siitä kun viimeks kirjoitin.. Mutta kiirettä on pitänyt!

Etelä-Afrikka jäi kuuden viikon jälkeen taakse ja pitkä lentomatka Thaimaahan alkoi. Kun vihdoin  puolentoista vuorokauden matkustamisen jälkeen väsyneenä saavuimme Chiang Main lentokentälle, ketään ei ollut vastassa. Ainoa puhelinnumero, joka meillä oli paikallisiin, oli toimistonumero, johon ei luonnollisesti vastattu keskiyöllä. Varauduimme viettämään yön lentokentällä, mutta kauhuksemme huomasimme, että lentokenttää alettiin sulkea yöksi!

Jumalalla oli kuitenkin homma hanskassa ja tapasimme lentokentällä australialaisen miehen, joka oli entinen missionuori. Hän tunnisti meidät ilmiselväksi aktiotiimiksi ja tuli juttelemaan. Vaikka hän olikin Thaimaassa vain työnsä vuoksi, hänellä silti oli jotain kontakteja paikallisiin missionuoriin. Muutaman puhelinsoiton jälkeen saimme osoitteen selville ja tämä uusi ystävämme kyyditsi meidät paikalliselle beissille lava-autollaan.

Koko tapahtuma oli ilmiselvästi Jumalan työtä. Kyseisen miehen ei nimittäin olisi järjen mukaan pitanyt olla lentokentällä. Hän tuli kentällä noutamaan ystäviään, mutta heidän lentonsa oli käsittääkseni peruttu. Ystävien olisi pitänyt tulla kansainväliseen terminaaliin, mutta jostain syystä ystävämme harhaili kotimaanlentojen terminaalissa jossa me olimme. Myöskään lava-auto ei ollut osa alkuperäistä suunnitelmaa, mutta ystävämme joutui jättämään julkisen liikenteen sikseen kiireen takia. Joten aktiomme alkoi mitä lupaavimmin: Jumala todisti selvästi, että vaikka ihmiset kuinka mokailisivat eikä kommunikaatio pelaisi, Hänellä on silti aina suunnitelmat valmiina!

Kaksi ensimmäistä viikkoa toimimme Chiang Maissa Missionuorten ylläpitämässä kahvilassa. Kahvila sijaitsee vastapäätä Chiang Main yliopistoa, mikä on yksi Thaimaan suurimmista yliopistoista. Kahvilaa mainostetaan tilaisuutena harjoittaa englannin puhumista. Tavoitteena on saada opiskelijoita käymään säännöllisesti kahvilassa ja mm. englanninkielisten keskustelujen avulla luoda ihmissuhteita heihin. Ihmissuhteet ovat avainasemassa etenkin koska Thaimaa on täysbuddhalainen maa: uudestisyntyneitä kristittyjä on alle prosentti. Tavallisesti ihmiset eivät ole kovin kiinnostuneita evankeliumista, mutta ihmissuhteiden kautta etenkin henkilökohtaisen todistuksen antaminen on mahdollista.

Wongen Kafe 

 

Emme olleet virallisesti työntekijöitä kahvilassa, mutta toimimme vapaaehtoistyövoimana tiskaten astioita, pesten lattioita, pyyhkien pöytiä, jakaen mainoksia ja puhuen englantia thaiopiskelijoille. Työ ei todellakaan ollut liian rankkaa, vaikka kuuma ja kostea ilmasto saikin hikoilemaan jatkuvasti. Kahvilan ilmapiiri oli todella mukava ja koimme että Jumala oli antanut paikalle erityisen rauhan, jonka myös asiakkaat huomasivat.

Otimme eräänä lauantaina myös osaa paikallisten kristittyjen evankeliointitempaukseen. Joka vuosi Chiang Main yliopiston opiskelijat kiipeävät parin kilometrin matkan viereisellä vuorelle ja ottavat osaa opiskeluseremoniaan jättimäisessä temppelissä vuoren huipulla. Koska Thaimaan ilmasto on erittäin kuuma, opiskelijat ovat kohtalaisen kovilla kävellessään ylös. Paikalliset kristityt olivat järjestäneet puoleen väliin vesipisteen, jossa jaoimme vettä ja minttukaramelleja kiipeäville. Karamellin kääntöpuolella oli raamatunjae antamassa lisäpotkua. Päivä oli erittäin kiireinen kahdenkymmenentuhannen opiskelijan kulkiessa samaa tietä ylös.

 

 

Muutamat jo kuukahtivat kuumuudesta

Viimeisenä viikkona vaihdoimme maisemia ja matkasimme viisi tuntia Chiang Maista etelään pienemmälle, Nan-nimiselle paikkakunnalle. Siellä tapasimme paikallisen pastorin sekä missionurten tulkin. Pastorilla oli jo selvät suunnitelmat tulevasta viikosta ja se sopi meille mainiosti. 

Joka arkipäivä vierailimme kristillisillä ala-asteilla, esitimme draamojamme ja tanssejamme ja rohkaisimme lapsia uskomaan Jumalaan. Kristilliset ala-asteet olivat mitä oivallisin tilaisuus puhua vapaasti Jumalasta ja Raamatusta, kenenkään tuntematta oloaan kiusalliseksi. Erityisesti mieleeni painui vierailu kehitysvammaisten ja liikunnalisesti rajoittuneiden lasten koulussa. Nämä lapset olivat uskomattoman lahjakkaita. Opetimme heille yhden tansseistamme ja lapset villiintyivät totaalisesti, niin onnellisia he olivat seurastamme. Pelasimme myös jalkapalloa näiden lasten kanssa ja hävisimme.

 

Kolmesti vierailimme myös eri vuoristoheimojen parissa. Kylät eivät olleet niin alkeellisia kuin olimme odottaneet, mutta eron kaupunkiin kyllä huomasi. Osa kylistä puhui omaa kieltään. Ihmiset olivat köyhempiä. Rakennukset olivat alkeellisia. Mutta mikä yllättävää, suuri osa Thaimaan kristityistä koostuu juuri näistä vuoristoheimoista! Jokaisessa kylässä missä vierailimme oli kristillinen kirkko, jossa pidimme vapaamuotoisen jumalanpalveluksen.

Saimme myös kunnian tavata yhden kylän ensimmäisen kristityn. Tämä yli 90-vuotias muori oli aikoinaan kuullut evankeliumin jossain kylänsä ulkopuolella. Palatessaan kyläänsä hän oli ainut kristitty, mutta hän ei silti pannut kynttilää vakan alle. Muutama kyläläinen kääntyi kristityksi ja he alkoivat kokoontua. Vastustus oli aluksi ankaraa ja kokoustalon ikkunoista saattoi lennellä kiviä sisään. Jumalla oli kuitenkin suunnitelmat tälle kylällä ja monien ihmeidenkin seuraamana lisää kyläläisiä löysi Jeesuksen. Tänä päivänä kuudensadan ihmisen kylässä on 160 kristittyä.

 

Tämä muori toi aikoinaan evankeliumin kylään

Kolme viikkoa Thaimaassa oli todella tärkeä itselleni. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin pitäväni kulttuurista, ihmisistä, ilmastosta ja koko maasta kovasti (ruuasta puhumattakaan). Jumala kirkasti minulle monia asioita kolmen viikon aikana, mm. rukouksen voimasta, ihmissuhteiden tärkeydestä ja avuntarpeesta tässä maassa. Luonnon kaunes herätti myös sanatonta kaipausta ja kunnioitusta. 

Thaimaassa ollessani aloin myös kysellä Jumalalta, miksi sytyin niin kovasti tälle maalle. Sillä uskon, ettei se ole sattumaa. Uskonkin, että joku päivä menen takaisin. Sitä en tiedä, menenkö Thaimaahan vai muualle Aasiaan, menenkö lyhyelle lähetysreissulle vai pitemmäksi aikaa, mutta uskon ja rukoilen, että Jumala johdattaa minut takaisin.

Kiitosaiheita:

- kyyti lentokentältä beissille

- ystävyyssuhteet, joihin Jumala meitä johdatti

- avoimet ovet kristillisiin ala-asteisiin