Hola!

 

Täällä ollaan, hengissä ja terveenä Missionuorten Buenos Airesin beissillä. Reilu kaksi viikkoa ja takana ja alkaahan tähän jo tottua :)

 

Mistähän sitä aloittaisi... No vaikka matkasta. Kaikki meni hyvin. Lennot olivat ajoissa ja löysin sekä Frankfurtissa että Sao Paolossa oikeaan koneeseen, vaikka molemmilla lentokentillä pitikin vaihtaa terminaalia. 

 

Buenos Airesin lentokentältä matka jatkui kohti beissiä, jonne oli ehkä puolen tunnin matka. Saapumiseni oli ensimmäinen sateinen päivä koko pitkän ja kuuman kesän jälkeen, joten vettä myös tuli kunnolla. Liikenne oli osittain pysähtynyt sateen takia ja myös me pysähdyimme odottamaan pahimmin kuuron menoa.  

 

Ensimmäiset kolme päivää lepäsin beissillä, sillä olin saapunut muutaman päivän ennen koulun alkua. Nukuin tolkuttoman paljon, heräsin välillä syömään, luin pari kirjaa ja tutustuin hieman paikallisiin ihmisiin. Ilmat ovat täällä olleet tosi mukavia, vähän niin kuin Suomen kesä parhaimmillaan: kuuma, muttei liian - välillä sataa, mutta ei se haittaa. Valitettavasti hyttysten määräkin vastaa Suomea parhaimmillaan...

 

Kouluni (Artists in their Maximum Expression = A.M.E) alkoi sitten saapumistani seuraavana maanantaina. Meitä oppilaita oli tosin saapunut siihen mennessä vasta neljä: minä, Cynara Brasiliasta, Jonatan Kolumbiasta ja argentiinalainen Priscilla, joka tekee koulun osittain. Ensimmäisen viikon aikana oppilaita tuli kuitenkin kolme lisää: argentiinalainen Jonathan, ecuadorilainen Henesis ja kanadalainen Jessica

 

Meitä muusikkoja on neljä (minä, Jonatan, Jonathan ja Cynara) kun taas Jessica ja Henesis opiskelevat tanssia. Perjaatteessa odotamme yhä lisää oppilaita mm. Afrikasta, Amazonin viidakosta ja muualta Etelä-Amerikasta, mutta saattaa olla, että he eivät koskaan saavu. 

 

Aikataulu on ollut heti alusta lähtien tiukka. Tässä yleinen malli koulupäiville (tiistai-lauantai)

 

06:30 - herätys

07:00 - aamiainen

07:30 - Quiet Time (henkilökohtaista hiljentymistä yms.)

08:30 - yhteinen hartaus kurssitovereiden kanssa

09:30 - oppitunteja tekniikasta (muusikoille musiikista)

13:00 - lounas

14:30 - talkootyötä

16:30 - välipala

17:30 - oppitunteja kristittynä artistina olemisesta

20:00 - päivällinen

21:00 - harjoittelua/läksyjä

22:00 - VAPAA!

23:00 - hiljaisuus :D

 

Tarkkaavaisimmat ehkä huomaavat, että siinä se päivä helposti meneekin. Vapaata löytyy ainoastaan, ruokatuntien ajalta, jos selviää paikallisista lautasellisista alle tunnissa. Onneksi sunnuntait ja maanantait ovat kuitenkin vapaita (ehtii tehdä rästiin jääneet läksyt ja lukea annettuja kirjoja..:D)

 

Tekniikan tunneilla olemme lähteneet ihan musiikin peruskuvioista liikkeelle ja opiskelleet nuottiviivaston käyttöä, sointuja, sävellajeja yms yms. Kaikki oppitunnit tulkataan minulle englanniksi, mutta välillä musiikilliset termit tuottavat vähän vaikeuksia tulkeille. Monta kertaa tosin oikea englannin sanakaan ei auta, sillä tunnen musiikin termit lähinnä suomeksi... Mutta kaikesta on selvitty!

 

Teoriatunneilla puolestaan emme käsittele musiikin teoriaa, kuten nimi ehkä antaisi ymmärtää, vaan perehdymme taiteiden ja taiteilijan hengellisiin ulottuvuuksiin. Kuten DTS:ni aikana, oppitunnit ovat olleet erittäin haastavia, hyvässä mielessä jälleen. Aiheina on ollut Jumala Luojana, identiteetti, kutsumus, pyhyys ja muitakin tärkeitä aiheita. Oppitunnit ovat todella jo avanneet silmiäni ymmärtämään, kuinka paljon taiteilla itse asiassa on vaikutusvaltaa ihmisiin ja kuinka tärkeää on etsiä Jumalan tahtoa tälläkin elämän osa-alueella, jos haluaa vaikuttaa ihmisiin positiivisella tavalla.

 

Talkootöitä tehdään joka päivä kaksi tuntia. Ensimmäisen viikon siivosin poikien vessoja, mutta tällä viikolla olen päässyt ulkohommiin: leikkaamaan nurmikkoa, haravoimaan ja lapioimaan. Rakkojen ilmestyessä kämmeniin ja olkapäiden palaessa tulee automaattisesti deja vu -ei suinkaan intistä- vaan DTS:stä. :D

 

Ensimmäisen viikon lopuksi meillä oli upea, tosin rankkakin, mahdollisuus osallistua musiikkivideoprojektiin. Pääosin koulumme henkilökunnasta koostuvalle bändille kuvattiin musiikkivideo sunnuntaina. Projekti oli ehdottomasti pienen budjetin keissi ja teimmekin kaikki lavasteet itse. Kuvaustiimi oli kuitenkin huippuluokkaa. 

 

Koko lauantain valmistelimme projektia ja lavasteita. Sunnuntai puolestaan oli itse kuvauspäivä, joka tarkoitti 15 tunnin työpäivää. Suurin osa meistä oppilaista kuului tuottavaan tiimiin ja olimmekin koko ajan tuottajan ulottuvilla valmiina ottamaan käskyjä vastaan. Käytännössä autoimme kuvaustiimia käytännön asioissa, kannoimme tavaroita, pidimme huolta virvoikkeista yms yms yms. Fyysisesti erittäin raskas kokemus kaiken kaikkiaan (etenkin ilman yhteistä kieltä), mutta hyödyllinen myös. Valitettavasti en voi laittaa mitää kuvia kuvauksista ennen videon julkaisemista, mutta sen jälkeen aion laittaa linkin videoon sekä kuvia kuvauspäivästä.

 

 

Elämä täällä on kaiken kaikkiaan mukavaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja iloisia, ilmat lämpimiä ja ruoka normaalia eli hyvää. Kuitenkin alan pikkuhiljaa hahmottaa, miksi Jumalan suunnitelmiin kuului tuoda minut juuri tänne. Kielimuurin "ansiosta" olen löytänyt elmästäni monia negatiivisia asioita: vääriä asenteita, identiteettiongelmia, kateutta ylpeyttä... Asioita, joita en Suomessa ehkä niinkään huomannut, mutta joita Jumala tuntuu oikein alleviivaavan koko ajan enemmän ja enemmän.

 

Joka päivä joudun nöyrtymään monen asian edessä. Välillä tuntuu myös erittäin kiusalliselta olla niin riippuvainen toisista ihmisistä: olen ainoa luokassamme, joka tarvitsee tulkkausta (enkä ainoastaan oppitunneilla vaan myös käytännön asioissa.) Ja koska en ottanut omaa kosketinsoitinta mukaani, joudun lainaamaan Cynaran soitinta. Onneksi hänellä on soitin täällä ja hän mielellään sitä lainaa, mutta harjoitteluaikatauluni asetan tietysti hänen ehdoillaan.

 

Summa summarum: haasteita riittää ja joudun nöyrtymään päivittäin. Se nuori mies, joka ehkä Suomessa rakasti olla usein äänessä ja loistaa puhelahjoillaan joutuukin suurimman osan ajasta tyytymään kuuntelemiseen useimmiten edes ymmärtämättä. (On täällä onneksi runsaasti ihmisiä, joiden kanssa keskustelu sujuu englanniksi!)

 

Vaikka nämä haasteet ovat välillä kovakin pala, uskon ja luotan sataprosenttisesti, että kaikki tämä kääntyy suureksi ja kasvattavaksi voitoksi ja jopa iloitsen siitä jo. Ja kaiken kaikkiaan Jumala on uskollinen: ei minulta mitään puutu. Ehkä tulen oppimaan paljon musiikista koulun aikana, mutta vielä enemmän toivon ja odotan kasvamista ihmisenä ja kristittynä.

 

 

Tässä kuulumisia! Taas mentiin hieman pintaa syvemmälle, toivottavasti pysyitte perässä. Siunausta kaikille, missä olettekin. Voimaa jokaiselle omiin haasteisiinne. Jos Jumala on ne tiellenne asettanut, Hänellä on tarkka tarkoitus niille, joten kohdataan ne rohkeasti!

 

Loppuun vielä tutut kiitos- ja rukousaiheet:

 

Kiitosaiheita:

- Matka sujui ongelmitta

- Kaikki oppilaat, jotka Jumala on jo tuonut tänne

- Tällä hetkellä taloudellinen tilanteeni näyttää hyvältä!

 

Rukousaiheita:

- Työkaluja kohdata mainitsemiani haasteita

- Toinen kosketinsoitin harjoittelua varten. 

- Loputkin oppilaat pääsisivät tänne perille, jos niin on tarkoitus

 

 

Ai niin puhelimeni ei muuten toimi täällä lainkaan, sillä paikalliset taajuudet eroavat Eurooppalaisista. Pienellä kolvauksella asia tosin hoituisi... MUTTA eipä sille puhelimelle nyt niin paljon olisi käyttöä. Myöskään Internetissä roikkumiseen ei ymmärrettävästikään ole liikaa aikaa ja aikaero (6h?) Suomeen vaikeuttaa hieman skypettelyä yms.