Pitkästä aikaa!

 

Niin se on, että kolme kuukautta Argentiinassa on kulunut. Ja ensimmäinen vaihe koulustani päättyi lauantaina. Tämä ensimmäinen vaihe oli siis teoriaosuus, josta olenkin kirjoitellut aiemmin. Mutta toisin sanoen gaalat, teoriatunnit, soittotunnit ja vastaavat ovat pääosin jääneet taakse. Kirjoitan kuitenkin muutamia otteita viime viikoista ennen kuin keskityn tähän uuteen vaiheeseen.

 

-

 

Kuten yleensä Missionuorissa, kaikilla kurssitovereillani ei ole tällä hetkellä varaa maksaa koko koulua. Niinpä päätimme laittaa hanskat heilumaan ja lopulta tehdä  yhdessä jotain tilanteen helpottamiseksi. Osa kurssitovereista tosin olivat jo aikaisemmin leiponeet herkkuja ja myyneet niitä kerätäkseen rahaa koulumaksuihin. Mutta nyt aloimme yhdessä suunnitella tapahtumaa, jolla kerätä rahaa koulumaksuihin. Annoimme tapahtumalle nimen Station Art.

 

Ystävämme Lalu maalaamassa illan tunnelmaa tauluksi.

 

Idea oli yksinkertaisuudessaan järjestää erilaisia taiteellisia esityksiä sisältävä ilta beissillämme. Suurin osa järjestelyistä piti tehdä kouluajan ulkopuolella, joten edeltävä viikko oli erittäin hektinen harjoitellessamme lauluja, tansseja, musiikkiesityksiä ja vääntäessämme ruokia, joita aioimme myydä. Koulun aikataulu on muutenkin erittäin tiukka, mutta kyseisellä viikolla käytimme joka ikisen vapaan puolituntisen järjestelyihin. Onneksi saimme myös muutaman oppitunnin vapaaksi järjestellä tapahtumaa.

 

Oma vastuuni oli tehdä alkoholittomia cocktaileja myytäväksi iltaan. Onneksi olin harjoitellut kyseisiä drinkkejä jo vuosia aikaisemmin KNKY:n uudenvuodenleirillä :) Joten muutamat reseptit kuten greippi-ananas-kookos -cocktail löytyivät jo valmiina takataskusta. Myös Thaimaan outreachilta Wongen Cafésta oli jäänyt idea herkullisesta kiivi-mansikka -cocktailista. Väänsin juomat Station Artia edeltävänä viikonloppuna. 

 

Teimme cocktaileille tietenkin herkulliset esittelyteksit

 

Lopulta itse ilta koitti. Ja Jumalalle kiitos kaikki meni hyvin! Omasta näkökulmastamme ilta oli hieman kaoottinen, sillä niin paljon oli tekemistä. Kuitenkin osallistujien mielestä ilta oli mukava ja rento. Väkeä oli muutama kymmen, ehkä viisikymmentä, mutta ruokaa he ostivat uskomattomat määrät. Olimme saaneet 60 hampurilaisen ja kolmen kakun lahjoituksen iltaa varten. Illan aikana hampurilaisia ostettiin yli 40, kaikki kakut syötiin loppuun, cocktailini vietiin käsistä ja tavallinen limsa loppui myös kesken.

 

Pääosin vastasin kahvilan myynnistä, mutta onneksi Cynara tuurasi minua välillä!

 

Illan esitykset menivät myös hyvin. Itse lauloin yhden suomalaisen laulun sekä säestin yhden omatekemäni laulun pianolla. Itse olin koko ajan suhtautunut iltaan hieman skeptisesti, lähinnä ehkä laiskan luonteeni ja tiukan aikataulun takia. Mutta illan päätyttyä olin aivan ällistynyt, kuinka hyvin kaikki oli mennyt! Rahaa saimme kerättyä myös kaksinkertaisen määrän, verrattuna siihen mitä edelliset koulut olivat onnistuneet samanlaisella tapahtumalla keräämään. Eihän kyseinen summa pitkälle auta isojen koulumaksujen maksamisessa, mutta kyse onkin enemmän siitä, että emme vain kädet ristissä odota Jumalan järjestävän rahatilannettamme, mutta teemme oman osamme myös.

 

Tytöt esittivät Argentiinalaisen perinnetanssin.

 

-

 

Toinen mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli viimeinen gaala. Opettajat hehkuttivat jo kahta viikkoa etukäteen, että tämä viimeinen gaala tulee olemaan spektaakkeli ja he odottavat meiltä kunnon showta. Aikamoiselta paineelta se tuntui, etenkin kun Station Art oli tuolloin vielä edessä ja meille muusikoille kerrottiin, että meidän tulee esittää kolme kappaletta. Ja aika työn takana nuo kappaleet olivatkin, mutta rukoillen pyysimme Jumalalta inspiraatiota ja lopulta kolme kappaletta olivat valmiina. Eivät suunnitellulla aikataululla, eivät kunnolla harjoiteltuina, mutta esittämiskelpoisina.

 

Toisin kuin edelliset gaalat, tämä gaala oli yhtämittainen show ilman välijuontoja. Toisin sanoen esitysten välissä oli vain muutamien sekunttien pimeä hiljaisuus ja kun valot jälleen syttyivät, aloittivat tanssijat tai me muusikot uuden esityksemme. Gaala sujui ongelmitta, vaikka muutamia virheitä tietysti esiintyi. Joka tapauksessa yleisö oli haltioissaan ja niin myös me, kun viimeinenkin esitys oli vihdoin ohi! Edellisten gaalojen aikana oli vaikea huomata kehitystämme, mutta tämän gaalan jälkeen olo oli onnistunut. 

 

-

 

Teoriajakson viimeinen päivä oli siis viime lauantai. Edessä oli uusi vaihe: THE INVESTIGATION MONTH. Minä ja kanadalainen Jessica muutimme Buenos Airesin keskustaan jo launtai-iltana, sillä meillä oli sunnuntaina edessä suuri seikkailu: matkaUruguayhin! Argentiinaan saavuttaessa turisteille myönnetään automaattisesti 90 päivää aikaa viettää maassa. Tämän jälkeen maasta tulee joko poistua tai hankkia lisäaikaa viisumiin. Kolme kuukautta maassa alkoi olla täynnä, joten valitsimme päiväreissun Uruguayhin.

 

Jessica ja Argentiinan lippu todistamassa kohdemaasta.

 

Koska kyseessä oli sunnuntai, lautta Uruguayhin maksoi poikkeuksellisesti enemmän kuin viisumin uusiminen, mutta reissu kyllä kannatti! Heti kun pääsimme Uruguayn puolelle, kirkas ja häikäisevä aurinko alkoi lämmittää mukavasti. Colonia on erittäin kaunis ja turistiystävällinen pikkukaupunki. Meillä oli reilut yhdeksän tuntia aikaa viettää maassa. Mitään sen erikoisempia suunnitelmia meillä ei ollut, joten lähinnä vain kävelimme ympäri pientä keskustaa ja ihailimme rakennuksia, rantanäkymää ja nähtävyyksiä.

 

 

 

 

Maittavan luonaan jälkeen kävelimme myös hiekkarannalle, jossa vietimme molemmat omaa aikaamme Jumalan kanssa lukien Raamattua ja rukoillen. Koko päivä oli mitä mahtavin kokemus. Koin, että reissu oli Jumalan lahja meille: rauhallinen, kiireetön ja kaunis päivä kahden kiireisen koulujakson välissä!

 

 

-

Mutta nyt vihdoin tähän jaksoon koulua! Eli edessä on kuukauden mittainen "investigation trip". Tarkoituksenamme on kiertää ja nähdä mahdollisimman monta esitystä: musikaalia, konserttia yms. Perjaatteessa tämä tarkoittaa yhtä esitystä joka päivä. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietämme aivan Buenos Airesin keskustassa, vastapäätä Kongressia. Missionuorilla on täällä kiinteistö, joka toimii kansallisena ruokouskeksena (National Prayer Centre). Kansanedustajilla ja muilla päättäjillä on aina mahdollisuus tulla tänne rukoiltavaksi tai keskustelemaan haasteista, joita he kohtaavat. Joka tapauksessa meillä on nyt hieno mahdollisuus asua täällä kaksi viikkoa ja kokea Buenos Airesin taide-elämää aivan kaupungin keskustasta käsin!

 

Kahden viikon jälkeen meillä on haaveena jatkaa matkaa Brasiliaan, Sao Paoloon kahdeksi viikoksi tutustumaan paikalliseen taide-elämään. Kaikki on kuitenkin vielä hieman auki, sillä Brasilian päästä kaikkea ei ole vielä varmistettu, että tuleeko reissu onnistumaan. Kaikilla ei tällä hetkellä myöskään ole varaa Brasiliaan. Oli erittäin lähellä, ettei yksi koulutoveri päässyt tulemaan edes tänne keskustaan, mutta yhteisellä uhrauksella lahjoitimme hänelle puuttuvat rahat. Perjantaina selviää lopulta, miten teemme Brasilian suhteen.

 

Joka tapauksessa tämän kuukauden tavoitteena on tutustua sekulaaripuolen taidekuvioihin ja ottaa sieltä hyvät vaikutteet ja jättää huonot sikseen. Hyviä ideoita ja asioita toteutamme sitten kahtena viimeisenä koulukuukautena, kun valmistamme esityksen, jota esitämme aivan koulun päätteeksi.

 

EDIT (21.05.2011): Palaverit pidettiin ja päätetty on, että Brasilian juttu ei tuu tapahtumaan, lähinnä resurssien puutteen takia. Mitä todennäköisemmin pysytään Buenos Airesin keskustassa, mutta toisella Missionuorten beissillä sitten näiden kahden viikon päästä. Tavallaan harmittaa, kun Brasilia olisi ollut niin hieno nähdä, mutta uskon, että Jumalalla on meille paljon näytettävää täälläkin!

 

-

Kiitosaiheita:

• Teoriavaihe hienosti ohi
• Uruguayn reissu ja lisäaikaa Argentiinaan
• Kaikki oppilaat pääsivät lähtemään reissuun taloushuolista huolimatta!

Rukouaiheita:

• Rahat riittäisivät kaikille jatkossakin
• tämän kuukauden puolesta. että yhteishenki voisi olla hyvä ja keskittyisimme kaikki olennaiseen.