TJ 6! 

Siis mihin? No Argentiinaan!


Muta ensin kuulumisia syksystäni.

 



Palasin viime reissultani Argentiinasta elokuussa. Kotiutumistani seuranneena viikonloppuna vietimme heti hyvien ystävieni Pinjan ja Tuomaksen häitä. Olin ostanut paluulippuni tätä tilaisuutta silmällä pitäen. Kaiken lisäksi juonsin häät ystäväni Aanin kanssa! Häät olivat kyllä todella onnistuneet ja koko päivä jotenkin erityisen siunattu.


Kuvan ottanut varmaankin Emilia Lepola?


 

Pian paluuni jälkeen tein myös lyhyen pyhiinvaellusmatkan Suomen Missionuorten beissille Ruurikkalaan. En ole koskaan ollut missään tekemisissä kotimaani Missionuorten kanssa, joten olihan se jo aikakin mennä tutustumaan! Kaiken lisäksi Ale Cruz, yksi taidekouluni opettajistani Argentiinasta, saapui viikoksi beissille opettamaan, joten uskaltauduin lähteä näiden villien suomalaisten joukkoon :D


Tutustumisen lisäksi olin asettanut visiitilleni kaksi muuta tavoitetta: levätä ja rukoilla tulevaisuuteeni viisautta. Beissi Ruurikkalassa on aivan uskomattoman kaunis paikka! Ihmiset olivat mitä lämpimimpiä ja tein tuttavuutta meneillään olevan DTS:n kanssa (opetuslapseuskouluksi ne sitä täällä nimittää). 


Ale ja Esa - Argentiinan caballerot

 

OP-koulu ja rimanylitys

 

OP-koulu puussa

 

Minä, Tuomas, Josh ja katto

 

Vietin beissillä viisi päivää. Juttelin ihmisten kanssa, soitin pianoa tuntitolkulla tunnelmallisessa riihessä, saunoin, autoin palaneen savusaunan katonrakennuksessa ja rukoilin. Odotin Jumalalta jotain konkreettista merkkiä, ääntä tai näkyä tai jotakin yliluonnollista vastausta kysymykseeni Argentiinaan paluusta. Mutta mitään tällaista ei kuulunut ja aloin jo stressaamaan, että miten tässä käy! :D 


Juttelin asiasta Ale Cruzin kanssa ja hän sai minut tajuamaan omia ajatuksiani. Loppujen lopuksi itse halusin takaisin Argentiinaan, mutta uskottelin itselleni, että se olisi liian hullua. Sisälläni kuitenkin toivoin, että Jumala rohkaisisi minua ottamaan tämän uskon askeleen. Tajusin, etten enää muuta rohkaisua tarvinnut! Argentiinassa minun oli niin hyvä olla, että halusin sinne takaisin. Jumalan siellä aloittama työ ei ollut vielä valmis ja Hän varmasti ilmoittaisi, jos paluu olisi virhe.


Päätin siis palata Argentiinaan heti kuin mahdollista. Tätä päätöstä seurasi rauha, joka on säilynyt koko syksyn! Kun tein päätöksen näin pian paluuni jälkeen oli entistä helpompi itse asennoitua lähtöön ja kertoa ihmisille ympärillä, etten tulisi jäämään Suomeen pitemmäksi aikaa. Ja olen ihan tyytyväinen, ettei lähettämiseeni tarvittu tällä kertaa samanlaista ravistelua kuin viime kerralla...



 

Lähtöaikeet ja hupeneva luottotili motivoivat hakemaan työtä. Hain kaiken maailman fyysistä raksahommaa, mutta päädyin sisäsiistiin myyntityöhön. Syksyn ajan olen pysäytellyt ohikulkijoita kolmessa eri Tampereen seudun CityMarketissa ja sujautellut näiden matkaan violetteja SIM-kortteja, monenmallisia puhelimia, nettitikkuja ja laajakaistasopimuksia. Ennakkoluuloistani ja "-ahdistuksestani" huolimatta olen pärjännyt mainiosti työssäni! Ilmeisesti itseleivotun leivän myyminen Buenos Airesin keskustassa oli hyvää harjoitusta tähän työhön :D

 


 

Syksyn olen asunut turvallisesti vanhemmillani. Lapsuudenkodin turva tosin loppui lokakuussa kun muutimme Nokialle omakotitaloon. Itse olisin mielelläni voinut asua vielä 22. vuoden Kangasalan rivitaloasunnossamme..:0 Uusi koti täällä Nokialla on mukava, mutta itse kaupungista en kyllä vieläkään tajua mitään. No, eipä tästä pitkä matka ole "koti"kulmille. Matkat ovat työn alkamisesta lähtien taittuneet veljeni kakkosautolla. Korvaamaton peli! Ilman sitä olisi työmatkoihin mennyt tupla-aika ja tuplaraha. Ja olisipa saattanut muutama Kangasalan reissukin jäädä väliin ilman kyseistä peliä.

 

(Takka)huoneeni ennen muuttoa.

 

Huoneeni kuten se nykyään tunnetaan.



 

Henkisenä kotiseurakuntani on yhä toiminut Kangasalan seurakunta (tosin myös Kansanlähetyksen Pointti-illat keskiviikkoisin ansaitsevat tässä kunniamaininnan hengellisen elämän piristäjinä!) Olen saanut palvella niin nuortenilloissa, kerhossa kuin yhdellä leirilläkin. Vuosi sitten aloittamani poikien Gospel Break Dance -ryhmät jatkuivat kevätkauden poissaollessani ystäväni Ollin vetäminä. Tämän syksyn vedimmekin breakkia kaksistaan. Pojat olivat kehittyneet Ollin opissa ja molemmat ryhmät muodostuivat mukaviksi syksyn aikana. Ensi viikolla pojat esiintyvät joulujuhlassa. Harmittaa, etten pääse näkemään, olen kuitenkin niin ylpeä jätkistä!



 

Syksyyn on mahtunut paljon iloa, rutkasti aikaa ystävien kanssa "ihan vaan hengaillen", sopivan paljon töitä, epätoivon hetkiä, maailman parhaan lempibändini keikka, monenlaista taistelua, ystävyyssuhteiden eheytymistä, satunnaista skypettelyä rapakon taa, perhejuhlia (musta tuli kummi!), kiirettä ja laiskuutta. Mutta hyvää aikaa tämä on kaikesta huolimatta ja kaiken ansiosta ollut! Kaikkien kipujenkin keskellä olen tajunnut, kuinka paljon Jumala on minua kasvattanut viime vuosien aikana ja kuinka paljon minulla vielä on opittavaa!

 

Kauan odottamani Skillet Maata Näkyvissä -festareilla!

 

Ilona Amanda kummeineen: argentiinalainen elämäntaiteilija (vas.) & lapsuuden ystäväni Saana



Kiitosaiheita:

- arjen perustarpeet: majapaikka vanhemmilla, auto veljeltä, työ, ystävät

- tajusin lähteä takaisin Argentiinaan ilman autokolareita tai muuta traagista puhuttelua

- edullinen lentolippu 


Rukouaiheita

- lähtövalmistelut..!

- matkustaminen

- hmmm. raha-asiat. Niistä enemmän myöhemmin! :D




Ai niin..! :D Takaisin Suomeen olen tulossa toukokuun lopussa. Jep, 2012. 


Ja niin... Mitäkö tulen tekemään Argentiinassa? Ei mitään hajua, mutta siitä ehkä lisää sit myöhemmin. Mutta siis samalle beissille olen menossa.