Olemme äärimmäisen pahoillamme tapahtuneesta."

Hip hei! Kaikki blogin kuvat on siis historiaa. Niin myös tämä blogi. Aloitin uuden blogini (toivottavasti vakaammassa) Bloggerissa. www.tofindmore.blogspot.fi/

Eli hyvää joulua näin suomeksi! Huomasin nimittäin tossa maanantaina, että jouluhan on jo tällä viikolla! Ei kyllä siltä tunnu. Saattaa toki olla, että tämä +30°C helle vaikuttaa asiaan :P Tällä viikolla on ollut jo vähän tukahduttavaa, muuten keli on ollut oikein mukava.

Matka tänne sujui mukavasti ongelmitta. Lennot olivat vähän myöhässä, mutta vaihtoaikaa oli kyllä yllin kyllin sekä Lontoossa että Sao Paolossa. Pisimmällä lennolla vieressäni oli pari penkkiä tyhjää, joten sain nukuttua vähän vaakatasossakin :) Jet lageista en kärsinyt, vaikka matka toki väsyttikin.

Kaikki täällä Jucumissa (Juventud Con Una Mission = YWAM), minä mukaanlukien ihmettelivät, miksi tuli tänne juuri ennen joulua. Beissin kannalta saavuin otolliseen aikaan, sillä tämä joulunalusaikahan on oikeaa tapahtumien ja juhlien sesonkiaikaa.

Voisinkin siteerata runosieluista laulajaa, Sak Noelia: "When I came to Jucum and I saw people partying I said to my self: Whatta..?" Erilaisia fiestoja on todella ollut täällä "all day, all night". Minut nakitettiinkin auttamaan juhlavalmisteluissa. Erityisalaani on ollut kaiken maailman koristelu ja rekvisiitta. Lempinimeni onkin näinä viikkoina ollut Señor Decoracion... Ensi vuoden puolella paneudun sitten enemmän bändihommiin, mikä tulee olemaan yksi päätehtävistäni täällä.

Tässä "vähän" kuvia muutamista bileistä, jotka on täällä vietetty:

King's Kids -varkkityö on yksi Missionurten tunnetuimmista työmuodoista. Ensimmäinen juhlistamme olikin kinkkareiden vuoden päätösjuhla. Kiinnitin salin katon täyteen koristeita. (King's Kids päätösjuhla)

Enpä olisi uskonut joutuvani liimaamaan lehtiä puuhun :0  (King's Kids päätösjuhla)

Onneksi sain vähän apua työhöni  (King's Kids päätösjuhla)

Puu puhkesi mukavasti lehteen ja valokuviin. (King's Kids päätösjuhla)

Pöydät koristelimme paperikukilla ja valokuvilla. Kuvan kukka varmaan kuudes väsäämäni...  (King's Kids päätösjuhla)

Olen oppinut jo miljoona keinoa halpaan lavastukseen! Vähän styroxia, pahvia, mustaa kreppipaperia ja jouluvalot!  (King's Kids päätösjuhla)

King's Kids ja henkilökunta onnistuneen vuotensa lopuilla. (King's Kids päätösjuhla)

Seuraavana päivänä pidimme erään taidekurssin päätösjuhlan. Lapset esiintyivät, minä vastasin taustan logosta ja taustanauhoista. 

Seuraavaksi sain taas astetta erikoisemman tehtävän: toteuttaa valtava palapeli joulutapahtumaamme varten..! Piirsin ensin pienen kuvan, jonka myöhemmin toteutin suuremmassa koossa... (Naapuriston joulu)

Useiden päivien ja armottoman raatamisen jälkeen tulos miellytti! Mutta vaivan takana se oli. Asiaa ei lainkaan helpottanut se, että suurin osa maaleistamme oli loppu ja jouduin soveltamaan... (Naapuriston joulu)

Rakensimme myös seimiasetelman styroxilehmineen. Tämän kokoomiseen en sentään ottanut osaa. Mutta missä on Jeesus???? (Naapuriston joulu)

Sen sijaan tämän lavasteen kanssa raadoin yhden aamupäivän muiden kanssa. Mutta tämähän näyttää jo vähän joululta! btw. Navidad para todos = Joulu kaikille. (Naapuriston joulu)

Tapahtuman ideahan oli kutsua koko naapuristo joulujuhlaan. Tarjosimme naapuristolle illallisen ja joulujuhlan ohjelmanumeroineen. Tällä tapahtumalla emme lainkaan keränneet rahaa mihinkään (niin kuin usein tapana on :D) vaan halusimme yksinkertaisesti siunata ihmisiä ja tuoda joulun oikeaa sanomaa niin perheille kuin yksinäisillekin. Illan ajan toimin tarjoilijana. Niin ja väkeä oli siis n. 200 + oma väkemme. (Naapuriston joulu)

Palapelini oli yksi ohjelmanumero juhlassa. Jaoin jokaiseen pöytään yhden palan. Peli oli sopivan helppo, vaikka osa paloista olikin selvästi haastavampia! (Naapuriston joulu)

Futistyön pojat oli aika eteviä esittäessään temppujaan! (Naapuriston joulu)

Synttärit on täällä arvossaan ja lasten pippaloihin panostetaan. Joulujuhlan seuraavana päivänä vietimmekin Tiagon (Taidekouluni johtajien Paulan ja Hiramin pojan) synttäreitä. Teemana oli merirosvot, joka näkyi myös pöytäkoristeissa. (Tiagon synttärit)

Pitäähän merirosvosynttäreissä laivakin olla! Sellainenhan syntyy helposti parista pöydästä. (Tiagon synttärit)

Purjeisiin tarvitaan punaista kangasta... (Tiagon synttärit)

Joka niitataan lautojen ja muoviletkun ympärille. (Tiagon synttärit)

Ja ei muuta kuin nostamaan purjeet! (Tiagon synttärit)

Laivan rungosta vastasin minä. Materiaalit ja aika olivat puutteliset ja ehkä motivaatiokin. :D Joka tapauksessa, kyllä sen ehkä laivaksi tunnistaa, vaikka puun sijasta käytinkin pahvia... (Tiagon synttärit)

Mitä olisikaan synttärit ilman herkkuja? (Tiagon synttärit)

...merirosvoherkkuja? (Tiagon synttärit)

...tai pomppulinnaa? (Tiagon synttärit)

...tai KAHTA pomppulinnaa!? Myönnetään, myönnetään... tuli siellä pomppittua (Tiagon synttärit)

Synttäriperhe: Martha-piraattimummi (vas.), Tiago "miekannielijä" Synttärisankari, Hiram, Luca ja Paula. (Tiagon synttärit)

Piñatana toimi tietysti suuri aarrearkku, joka sisälti aarteita... eli karkkia tietenkin! (Tiagon synttärit)

Lisäksi beissillä on juhlittu mm. koulujen loppua, toisia synttäreitä, läksiäisiä... Oonkin miettinyt, että voisin ihan hyvin perustaa jonkun fiestablogin.

Nämä kaksi viikonloppua olen viettänyt Jonatanin kotona. Jonatan ei enää asu beissillä, kuten koulumme aikana. Mutta matkaa pojan kotiin ei täältä ole kuin parisen tuntia, joten tulemme näkemään varmasti paljon. Jonan vanhemmat kutsuivat minut myös kotiinsa jouluksi ja uudeksi vuodeksi!

Sopeutuminen tänne on tapahtunut helposti. Lämpötilat ovat olleet mukavia. Tuttujen ihmisten kanssa on ollut iloisia jälleennäkemisiä ja uusien kanssa mukavia tutustumisia. Myös hengellinen yhteys on lämmittänyt, vaikka se toki oli vielä vahvempi tiivin kouluni aikana.

Paikallisesta joulunvietosta kerron sitten myöhemmin. En haluu vielä järkyttää ketään :D Oikein supersiunattua joulunaikaa! Vaikkei täällä ookaan lunta, kinkkuja, pipareita ja glögejä, pimeydestä puhumattamaan, voidaan silti viettää kaikki Kristuksen synttäreitä! 

Kiitosaiheita:

- matkustaminen sujui hyvin

- olen sopeutunut tänne nopeasti

- espanja tuntuu yhä helpommalta (oppimista tosin riittää!)

Rukousaiheita:

- että käyttäisin aikani hyvin

- että evankeliumi todella olisi elämäntapani

- varjelusta onnettumuuksilta, varkauksilta jne

Siis mihin? No Argentiinaan!

Muta ensin kuulumisia syksystäni.

Palasin viime reissultani Argentiinasta elokuussa. Kotiutumistani seuranneena viikonloppuna vietimme heti hyvien ystävieni Pinjan ja Tuomaksen häitä. Olin ostanut paluulippuni tätä tilaisuutta silmällä pitäen. Kaiken lisäksi juonsin häät ystäväni Aanin kanssa! Häät olivat kyllä todella onnistuneet ja koko päivä jotenkin erityisen siunattu.

Kuvan ottanut varmaankin Emilia Lepola?

Pian paluuni jälkeen tein myös lyhyen pyhiinvaellusmatkan Suomen Missionuorten beissille Ruurikkalaan. En ole koskaan ollut missään tekemisissä kotimaani Missionuorten kanssa, joten olihan se jo aikakin mennä tutustumaan! Kaiken lisäksi Ale Cruz, yksi taidekouluni opettajistani Argentiinasta, saapui viikoksi beissille opettamaan, joten uskaltauduin lähteä näiden villien suomalaisten joukkoon :D

Tutustumisen lisäksi olin asettanut visiitilleni kaksi muuta tavoitetta: levätä ja rukoilla tulevaisuuteeni viisautta. Beissi Ruurikkalassa on aivan uskomattoman kaunis paikka! Ihmiset olivat mitä lämpimimpiä ja tein tuttavuutta meneillään olevan DTS:n kanssa (opetuslapseuskouluksi ne sitä täällä nimittää). 

Ale ja Esa - Argentiinan caballerot

OP-koulu ja rimanylitys

OP-koulu puussa

Minä, Tuomas, Josh ja katto

Vietin beissillä viisi päivää. Juttelin ihmisten kanssa, soitin pianoa tuntitolkulla tunnelmallisessa riihessä, saunoin, autoin palaneen savusaunan katonrakennuksessa ja rukoilin. Odotin Jumalalta jotain konkreettista merkkiä, ääntä tai näkyä tai jotakin yliluonnollista vastausta kysymykseeni Argentiinaan paluusta. Mutta mitään tällaista ei kuulunut ja aloin jo stressaamaan, että miten tässä käy! :D 

Juttelin asiasta Ale Cruzin kanssa ja hän sai minut tajuamaan omia ajatuksiani. Loppujen lopuksi itse halusin takaisin Argentiinaan, mutta uskottelin itselleni, että se olisi liian hullua. Sisälläni kuitenkin toivoin, että Jumala rohkaisisi minua ottamaan tämän uskon askeleen. Tajusin, etten enää muuta rohkaisua tarvinnut! Argentiinassa minun oli niin hyvä olla, että halusin sinne takaisin. Jumalan siellä aloittama työ ei ollut vielä valmis ja Hän varmasti ilmoittaisi, jos paluu olisi virhe.

Päätin siis palata Argentiinaan heti kuin mahdollista. Tätä päätöstä seurasi rauha, joka on säilynyt koko syksyn! Kun tein päätöksen näin pian paluuni jälkeen oli entistä helpompi itse asennoitua lähtöön ja kertoa ihmisille ympärillä, etten tulisi jäämään Suomeen pitemmäksi aikaa. Ja olen ihan tyytyväinen, ettei lähettämiseeni tarvittu tällä kertaa samanlaista ravistelua kuin viime kerralla...

Lähtöaikeet ja hupeneva luottotili motivoivat hakemaan työtä. Hain kaiken maailman fyysistä raksahommaa, mutta päädyin sisäsiistiin myyntityöhön. Syksyn ajan olen pysäytellyt ohikulkijoita kolmessa eri Tampereen seudun CityMarketissa ja sujautellut näiden matkaan violetteja SIM-kortteja, monenmallisia puhelimia, nettitikkuja ja laajakaistasopimuksia. Ennakkoluuloistani ja "-ahdistuksestani" huolimatta olen pärjännyt mainiosti työssäni! Ilmeisesti itseleivotun leivän myyminen Buenos Airesin keskustassa oli hyvää harjoitusta tähän työhön :D

Syksyn olen asunut turvallisesti vanhemmillani. Lapsuudenkodin turva tosin loppui lokakuussa kun muutimme Nokialle omakotitaloon. Itse olisin mielelläni voinut asua vielä 22. vuoden Kangasalan rivitaloasunnossamme..:0 Uusi koti täällä Nokialla on mukava, mutta itse kaupungista en kyllä vieläkään tajua mitään. No, eipä tästä pitkä matka ole "koti"kulmille. Matkat ovat työn alkamisesta lähtien taittuneet veljeni kakkosautolla. Korvaamaton peli! Ilman sitä olisi työmatkoihin mennyt tupla-aika ja tuplaraha. Ja olisipa saattanut muutama Kangasalan reissukin jäädä väliin ilman kyseistä peliä.

(Takka)huoneeni ennen muuttoa.

Huoneeni kuten se nykyään tunnetaan.

Henkisenä kotiseurakuntani on yhä toiminut Kangasalan seurakunta (tosin myös Kansanlähetyksen Pointti-illat keskiviikkoisin ansaitsevat tässä kunniamaininnan hengellisen elämän piristäjinä!) Olen saanut palvella niin nuortenilloissa, kerhossa kuin yhdellä leirilläkin. Vuosi sitten aloittamani poikien Gospel Break Dance -ryhmät jatkuivat kevätkauden poissaollessani ystäväni Ollin vetäminä. Tämän syksyn vedimmekin breakkia kaksistaan. Pojat olivat kehittyneet Ollin opissa ja molemmat ryhmät muodostuivat mukaviksi syksyn aikana. Ensi viikolla pojat esiintyvät joulujuhlassa. Harmittaa, etten pääse näkemään, olen kuitenkin niin ylpeä jätkistä!

Syksyyn on mahtunut paljon iloa, rutkasti aikaa ystävien kanssa "ihan vaan hengaillen", sopivan paljon töitä, epätoivon hetkiä, maailman parhaan lempibändini keikka, monenlaista taistelua, ystävyyssuhteiden eheytymistä, satunnaista skypettelyä rapakon taa, perhejuhlia (musta tuli kummi!), kiirettä ja laiskuutta. Mutta hyvää aikaa tämä on kaikesta huolimatta ja kaiken ansiosta ollut! Kaikkien kipujenkin keskellä olen tajunnut, kuinka paljon Jumala on minua kasvattanut viime vuosien aikana ja kuinka paljon minulla vielä on opittavaa!

Kauan odottamani Skillet Maata Näkyvissä -festareilla!

Ilona Amanda kummeineen: argentiinalainen elämäntaiteilija (vas.) & lapsuuden ystäväni Saana

Kiitosaiheita:

- arjen perustarpeet: majapaikka vanhemmilla, auto veljeltä, työ, ystävät

- tajusin lähteä takaisin Argentiinaan ilman autokolareita tai muuta traagista puhuttelua

- edullinen lentolippu 

Rukouaiheita: 

- lähtövalmistelut..!

- matkustaminen

- hmmm. raha-asiat. Niistä enemmän myöhemmin! :D

Ai niin..! :D Takaisin Suomeen olen tulossa toukokuun lopussa. Jep, 2012. 

Ja niin... Mitäkö tulen tekemään Argentiinassa? Ei mitään hajua, mutta siitä ehkä lisää sit myöhemmin. Mutta siis samalle beissille olen menossa.

Blogini perinteitä kunnioittaen kirjoitan Frankfurtin lentokentältä. Kuusi kuukautta Argentiinassa ohi, "Artistas en su maxima expresion" -koulu suoritettu kunnialla ja hyvin tuloksin läpi. Takana on kymmeniä uusia tuttuja ja ystäviä, korvaamattomia muistoja ja kipujakin tietenkin. Nyt kuvailen vielä lyhyesti viimeisien viikojen kulkua. 

Taideprojektimme valmistui puolessatoista kuukaudessa. Me muusikot siis sävelsimme instrumentaalikappaleita, joihin tanssijat tekivät koreografiat Paulan (koulun johtajan) johdolla. Koreografioiden väliin mahtui myös hieman näyttelyä, videonpätkiä sekä live-maalausta. Omiin tehtäviini kuului kosketinsoittimen soiton (livenä) lisäksi myös ääniefektien soittaminen tietokoneeltani.

 Muusikot valmistautumassa viimeiseen esitykseen.

Esitys on modernia taidetta, mutta jokaisella kohtauksella on tietty sanoma. Pääpiirteittäin esitys kertoo naisten elämästä kaupungissa. Mukaan mahtuu iloa ja toivoa, mutta myös rankkoja kokemuksia: perheväkivaltaa, ahdistusta.. jopa abortti. Kaiken epätoivon keskeltä löytyy kuitenkin pelastus: anteeksianto. Se avaa oven muutokseen, toivoon ja vapauteen kaikesta menneestä.

Projektin edistyessä meillä oli kuitenkin yksi suuri huoli: meillä ei ollut paikkaa missä esiintyä. Vaikka olimme yhteydessä useisiin teattereihin, ovet tuntuivat pysyvän kiinni. Lopulta rukousvastaus kuitenkin tuli ja pääsimme esiintymään Ituzaingón (alue, jolla asuimme) keskustassa sijaitsevaan teatteriin ilmaiseksi! Vau!

Ajankohta oli kuitenkin viikkoa aikaisemmin, kuin olimme haaveilleet, mutta mikäs siinä, tiuhensimme harjoittelutahtia ja ihme kyllä saimme kaiken valmiiksi ensimmäistä esitystä varten. Ituzaingón teatterissa esitimme kahtena viikonloppuna, yhteensä neljä kertaa. Viimeinen esitys meillä oli erään seurakunnan ravintolassa, jossa he järjestävät joka launtai esityksiä.

 Kuva omasta lyhyestä soolo-osuudestani.

Nämä laatikot kuvastivat unelmia.

Jokainen esitys sisälsi omat vaikeutensa: useimmiten ennen esityksen alkua, mutta joskus myös itse esityksen aikana. Joka kerta ennen esiintymistä tunsi itsensä kuitenkin haavoittuvaiseksi, mikä sinänsä oli ihan hyvä sillä omassa voimassa emme esityksiä olisikaan voineet tehdä. Tai jos olisimme, ei Hän olisi päässyt vaikuttamaan katsojiimme samalla tavalla. Lähes joka esityksen jälkeen olo oli kuitenkin iloinen ja kiitollinen. Kehuja satoi, ja iloiten ne myös vastaanotimme.

 Päivät esitysten välissä vietimme lähinnä harjoitellen tai auttaen beissillä käytännön asioissa. Parina päivänä rakensimme seiniä rumpalimme Estebanin ja yhden tanssijan, Priscilan tulevaan kotiin. Työskentelimme myös koulumme johtajien pihalla.

Viimeiset viikot menivät siis aika hyvin omalla painollaan ja vihdoin oli valmistumisen aika. Vanhempani olivat saapuneet Buenos Airesiin edellisenä päivänä Perusta Andeilta vaeltamasta ja saapuivat illaksi beissillemme. Myös Cynaran äiti putkahti Brasiliasta paikalle ja Jonatanin vanhemmat ottivat toki myös osaa, kun kerran asuvat niin lähellä.

 Vanhempani näkyvät oikeanpuoleisessa pöydässä, minun ja Jonatanin välissä.

Juhla oli mitä mukavin, vaikka (tai siis koska?) en itse tehnytkään mitään juhlan eteen! Meille jaettiin todistukset ja sain jopa jonkun kunniamaininnan, koska olin tunnollisin oppilas meistä muusikoista. Oman mentorini, Hiramin puheesta mieleeni tuli muistoja kuuden kuukauden takaa. Olin tyystin unohtanut, kuinka vaikeaa kaikki silloin oli: vieras kieli, kulttuuri, ihmiset... KAIKKI :D Ihmeellisesti Jumala on siunannut ja kasvattanut niin monella tavalla. 

Tulevaisuuteni on jälleen kerran täysin auki. Ja Jumalan kädessä. Kovasti olen rukoillut oikeita unelmia ja suunnitelmia, mutta tarkka vastaus on vielä saamatta. Mutta tiedän ja luotan, että vastaus tulee ajallaan. :) 

Tähän teille vielä lainaus Efesolaiskirjeestä (1:17-23), jota luin tuossa lentokoneessa: 

"Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää."

Jumalan voima vaikuttaa jokaisessa uudestisyntyneessä kristityssä. Jumala on valmis tekemään työtään voimallisesti kauttamme, mutta liian usein ME olemme rajoittamassa hänen mahdollisuuksiaan. Se, että Jeesus on kutsunut sinut opetuslapsekseen tarkoittaa, että Hän uskoo sinuun! Hän uskoo, että sinä voit oppia tulemaan Hänen kaltaisekseen. Siinä haastetta meille jokaiselle.

Kiitos teille lukijani! Tarinaa tulee toivottavasti taas kun aika on.

Kiitosaiheita:

• Jumalan työ sisälläni koko 6:n kuukauden aikana!
• Jumalan huolenpito: terveys, talous, ystävät ja espanjakin alkoi vihdoin sujumaan aikas hyvin ;)
• Vanhemmilleni oli mahdollisuus tulla tapaamaan ja myös heidän matkansa sujui ongelmitta.

Rukousaiheita:

• Tulevaisuuteni puolesta: oli se sitten arkea tai seikkailua, niin voisin loistaa valoa.
• Muuton puolesta! Muutamme syksyllä Nokialle 
• Kaikkien koulutovereideni puolesta. Jonatan x 2:lle tämä oli ensimmäinen kokemus Missionuorissa ja molempien elämässä tapahtui uskomatonta kasvua! Rukoillaan, että tämä muutos on jäädäkseen ja kasvaakseen.

Tälläinen pikainen päivitys kaiken kiireen keskeltä! Koitan lyhyesti kertoa, missä mennään ja minne ja milloin.

Ensinnäkin tässä vihdoin musiikkivideo, jonka kuvauksissa olimme auttamassa koulumme ensimmäisen viikonloppumme aikana helmikuussa. Videohan siis ilmestyi jo n. 2 kk sitten, mutten saanut aikaiseksi linkittää sitä tänne asti. Tässä se siis vihdoin! 

Bändin jäsenistä basistia lukuunottamatta kaikki siis ovat enemmän tai vähemmän koulumme henkilökuntaa. Laulajana toimiva Hiram johtaa koulua vaimonsa Paulan kanssa. Myös näyttelijöistä suurin osa on ihan täältä meidän omalta beissiltä ja loput tuttujen tuttuja. 

Valokuvia kuvauksista en pysty laittamaan, vaikka niin muinoin lupailin, sillä kyseiset kuvat ovat rikkinäisellä kovalevylläni :( Nauttikaa silti videosta!

Sitten tähän päivään... Lopputyömme ENSI-ILTA on tänä PERJANTAINA..! Uskomatonta, mutta totta, näin nopeasti se aika juoksee. Olemme nyt siis reilun kuukauden ajan työstäneet loppuesitystämme ja parin päivän päästä on ensi-ilta. Esitämme ainakin neljästi teatterissa ja mahdollisesti myös muualla.

Ensimmäset neljä viikkoa menivät aika lailla musiikin säveltämiseen. Ohjaajana toimiva Paula antoi meille listan kohtauksista, joihin meidän tuli säveltää musiikki. Jos kappale miellytti Paulaa, nauhoitimme sen läppärilläni ja annoimme tanssijoille, jotka rupesivat työstämään koreografiaa kappaleeseen.

Nyt viimein kaikki kappaleet ovat valmiita ja muutaman päivän olemme jo kerenneet harjoitella kaikki yhdessä: tanssijat ja muusikot (musiikki soitetaan siis livenä). Harjoituksia on ollut nyt hyvin tiuhaan ja vihdoinkin esitys alkaa jo sujua! Mutta kieltämättä tuo perjantai tulee aivan liian nopeasti, etenkin kun osa esitykseen tarvittavasta materiaalista uupuu yhä. Mutta rukoillen tässä edetään ja uskotaan, että esitys saadaan kuntoon.

Vielä viikko sitten meillä ei ollut teatteria, missä esittää ja rukoilimmekin ahkerasti, että esiintymispaikka löytyisi. Viime perjantaina kuitenkin vahvistui, että pääsemme esiintymään yhteen teatteriin tässä aivan lähellä! Uskomaton rukousvastaus! Tämä kuitenkin vaati hieman nopeampaa aikataulua, kuin olimme ajatelleet, joten nyt on hihat ollut kaikilla heilumassa :)

Itse siis soitan esityksessä kosketinsoitinta, mutta vastaan myös ääniefekteistä, joita esityksessä tulee olemaan n. kymmenkunta. Niiden etsimisessä ja muokkaamisessa ja nauhoittamisessa on ollut jonkin verran työtä, mutta nyt suurin osa alkaa ollu kasassa. Yllätyksekseni Paula oli lykännyt minulle myös yhden soolon esitykseen. Minuutin verran soitan konemusiikkia tietokoneen ja kosketinsoittimen kanssa! :D

Sellaista tänne! Päivät vaan vähenee. Kouluni päättäjäisiin on enää 3 viikkoa (kaikki ovat tervetulleita heh ;).

Kiitosaiheita:

- Meillä on teatteri, jossa esittää!

- Esitys alkaa olla jo kasassa

- Molemmat kosketinsoittimemme ovat toimineet viime aikoina. (ongelmia ollut riittävästi...)

Rukousaiheita:

- Esitys saadaan kasaan ajoissa

- Kestävyyttä ja stressinsietoa kaikille esityksen kanssa työskenteleville

- Paljon väkeä saapuisi esityksiin ja Jumala voisi koskettaa heitä.

Ohi on! Kuukauden jakso keskustassa nimittäin. Eilen saavuttiin takaisin tänne kotibeissille kahden muun beissin jälkeen.

Tämän kuluneen kuukauden ideahan siis oli tutustua mahdollisimman paljon sekulaaripuolen taide-esityksiin ja analysoida niitä sekä poimia hyviä vaikutteita. Käytännössä pyrimme näkemään yhden shown joka päivä ja ensimmäisenä kahtena viikkona se onnistuikin aika hyvin! Näimme useita musikaaleja, tanssiesityksiä, sirkustaidetta ja bändejä.

Valokuva suoraan CNO:n parvekkeelta: mielenosoituksia on melkein joka päivä...

Ensimmäiset kaksi viikkoa oleskelimme Kansallisessa Rukouskeskuksessa (CNO), Missionuorten keskuksessa, joka sijaitsee aivan Buenos Airesin keskustassa, vastapäätä kongressia. Sijainti oli mitä parhain, sillä suurimpaan osaan esityksistä, joita kävimme katsomassa pääsimme ihan kävellen, eikä bussien kanssa tarvinnut pelata niin paljon.

Vastentahtoisesti tutustuin myös jazz-musiikkiin. Ja kyllähän siitäkin jotain hyvää löysin pitkän siedätyksen jälkeen :D

CNO:ssa autoimme jälleen järjestämään Varietea (taidetapahtuman). Väkeä riitti jälleen mukavasti :)

Tapasimme myös Jack Sparrowin tuossa yksi päivä. Kaverilla on vähän sama tilanne kuin meillä ja pyysikin meitä avustamaan lantilla tai kahdella :D

Kahden viikon jälkeen emme siis lähteneetkään Brasiliaan vaan siirryimme toiselle Missionuorten beissille, joka CNO:n tapaan on Buenos Airesin kaupungissa, mutta hieman kauempana, joten sieltä käsin jouduimme lähes aina ottamaan bussin esityksiin. 

Valitettavasti kahtena viimeisenä viikkona koulun kukkaro alkoi jälleen olla tyhjillään ja jouduimme jättämään maksulliset esitykset sikseen ja tyytymään ilmaisiin esityksiin. Mutta onneksi Buenos Airesista löytyy runsaasti myös ilmaisia esityksiä ja näimme myös kahden viimeisen viikon aikana hienoja konsertteja, sirkustaidetta jne. 

Rahatilanne ei onneksi juurikaan vaikuttanut ruokapuoleen vaan aina söimme vatsamme täyteen. Kuitenkin bussirahaa ei juurikaan meinannut löytyä jokaiselta. Tästä johtuen päätimme ruveta hankkimaan sitä kaiken ohessa. Leivoimme alfahoreja (paikallisia pieniä kakkuja tai keksejä, miten sen nyt ottaa) ja erimakuisia leipiä, joita sitten myimme toreilla ja kaduilla ja tutuille ja tuntemattomilla. Ja ihme kyllä tällä tavalla saimme hyvin bussirahaa kokoon..!

Mm. tämä kanadalainen huippusirkus oli ilmainen..! Buenos Airesin itsensä sponsoroima..:)

Tämä kuukauden aika oli erittäin intensiivistä eikä aina kaikista helpointa. Useimmiten showt olivat ilta-aikaan ja beissille paluu saattoi tapahtua aamuyön tunteina. Esitysten lisäksi ohjelmaan kuuluivat toki myös talkootyöt, kuten aina: vessan siivousta ja muuta hauskaa; yhtenä päivänä olimme jopa auttamassa uuden kulttuurikeskuksen rakentamisessa. 

Jokaisesta näkemästämme showsta tuli myös tehdä kirjallinen analyysi, joka keskittyi erityisesti siihen mitä kyseisestä esityksestä voi oppia: tekniikan, esittämisen tai hengelliseltä kannalta. Itse opin kuukauden aikana katsomaan maallisia esityksiä enemmän hengelliseltä kantilta. Ja joskus sitä oikein pysähtyi kun huomasi, kuinka loistavat lahjat menivät lähes hukkaan, kun henkinen ja hengellinen puoli oli täynnä tyhjyyttä tai ongelmia. Tätä on hieman vaikea selittää tällä tavoin yleisesti, mutta tältä alueelta etenkin opin paljon.

Jotain erittäin ikävää myös mahtui tähän kuukauteen. Yksi tanssijoistamme, ecuadorilainen Genesis keskeytti koulun. Itselleni kaikki tuli suurena yllätyksenä, vaikka tiesinkin, että tyttö oli toistamiseen puhunut, kuinka haluaisi vain palata kotiinsa. Kovin tarkkoja syitä lähtemiseen en tiedä, mutta käsittääkseni syyt ovat ainoastaan henkilökohtaisia, eivätkä juuri liity muiden ihmisten käyttäytymiseen. Jonkinlaisesta hengellisestä kriisistä tai taistelusta on myös ilman muuta kyse. Ja sehän nyt ei tietenkään ole mikään yllätys, kun Jumalan hommissa ollaan.

Tämä koulu on kaiken kaikkiaan erittäin extreme monellakin tapaa. Niin sitä itse kuvailisin parhaani mukaan. Onhan kurssin nimikin "Artists in their Maximum Expression". Koulu on vaatinut meiltä paljon fyysistä kestävyyttä mutta ennen kaikkea psyykkistä ja hengellistä kestävyyttä. Itsensä joutuu kieltämään päivittäin ja luopumaan monista "oikeuksistaan", jotta yhteistyö muiden kanssa onnistuisi ja tuloksia saataisiin näkyviin.

Joka tapauksessa Genesis ei ole vielä ostanut lippua Ecuadoriin ja itse ainakin rukoilen paljon, että hän voisi jäädä, jos niin on tarkoitus. Tässä tarvitsemme myös teidän rukousapua.

Nyt edessämme on siis koulun kaksi viimeistä kuukautta! Näiden kuukausien aikana ensin tuotamme taideprojektin ja sitten esitämme sitä luultavasti muutaman viikon ajan. Esityksemme tulee sisältämään koreografioita, jotka herättävät katsojia miettimään elämää. Meidän muusikkojen osalta tämä tarkoittaa, että ensin meidän tulee säveltää kappaleet, jota sopivat kokonaiskuvaan ja soveltuvat myös tanssittaviksi. Sitten vaan harjoittelemaan ja lopulta esittämään.

Koitan kirjoittaa aiheesta vielä lisää, sitten kun tiedän enemmän. Saattaa toki olla että nämä kaksi kuukautta tulevat olemaan entistäkin kiireisempiä ja kirjoittaminen jää tyystiin. Mutta sen näkee sitten...

Vielä lopuksi haluan kertoa ilouutisen: vanhempani ovat varanneet matkan ensin Peruun ja sieltä sitten Buenos Airesiin minua tapaamaan..! Olihan tästä ollut vähän puhetta aikaisemmin, mutta nyt se on sitten varmaa. Matkan ajankohta sijoittuu siis aivan kouluni loppuun ja lennämme kaikki samana päivänä takaisin Suomeen.

Siunausta kaikille Suomen kesään. Nauttikaa siitä, minä täällä käytän uutta ja upeaa talvitakkiani ;)

P.S. Lisää kuvia tulossa! Niiden lataaminen vaan on tuskaisen hidasta -.- 

Kiitosaiheita:

• Onnistunut "month of investigation" upeine esityksineen
• Rahaa ollut riittävästi ruokaan ja elämiseen
• Terveys! Sairasjaksojen jälkeen sitä osaa taas iloita tästä terveydestä! 

Rukousaiheita:

• Taideprojektimme puolesta: inspiraatiota ja yhteisymmärrystä säveltämiseen ja voimia pitkiin päiviin
• Että taideprojektimme voisi tavoittaa mahdollisimman monia ja voisimme tällä tavoin myös evankelioida ja tuoda ihmisiä lähemmäs Jumalaa
• Genesiksen puolesta. Että tyttö jäisi, jos se on Jumalan tahto. Ja siunausta hänen koko elämälleen, mitä sitten tapahtuukin. 

Niin se on, että kolme kuukautta Argentiinassa on kulunut. Ja ensimmäinen vaihe koulustani päättyi lauantaina. Tämä ensimmäinen vaihe oli siis teoriaosuus, josta olenkin kirjoitellut aiemmin. Mutta toisin sanoen gaalat, teoriatunnit, soittotunnit ja vastaavat ovat pääosin jääneet taakse. Kirjoitan kuitenkin muutamia otteita viime viikoista ennen kuin keskityn tähän uuteen vaiheeseen.

-

Kuten yleensä Missionuorissa, kaikilla kurssitovereillani ei ole tällä hetkellä varaa maksaa koko koulua. Niinpä päätimme laittaa hanskat heilumaan ja lopulta tehdä  yhdessä jotain tilanteen helpottamiseksi. Osa kurssitovereista tosin olivat jo aikaisemmin leiponeet herkkuja ja myyneet niitä kerätäkseen rahaa koulumaksuihin. Mutta nyt aloimme yhdessä suunnitella tapahtumaa, jolla kerätä rahaa koulumaksuihin. Annoimme tapahtumalle nimen Station Art.

Ystävämme Lalu maalaamassa illan tunnelmaa tauluksi.

Idea oli yksinkertaisuudessaan järjestää erilaisia taiteellisia esityksiä sisältävä ilta beissillämme. Suurin osa järjestelyistä piti tehdä kouluajan ulkopuolella, joten edeltävä viikko oli erittäin hektinen harjoitellessamme lauluja, tansseja, musiikkiesityksiä ja vääntäessämme ruokia, joita aioimme myydä. Koulun aikataulu on muutenkin erittäin tiukka, mutta kyseisellä viikolla käytimme joka ikisen vapaan puolituntisen järjestelyihin. Onneksi saimme myös muutaman oppitunnin vapaaksi järjestellä tapahtumaa.

Oma vastuuni oli tehdä alkoholittomia cocktaileja myytäväksi iltaan. Onneksi olin harjoitellut kyseisiä drinkkejä jo vuosia aikaisemmin KNKY:n uudenvuodenleirillä :) Joten muutamat reseptit kuten greippi-ananas-kookos -cocktail löytyivät jo valmiina takataskusta. Myös Thaimaan outreachilta Wongen Cafésta oli jäänyt idea herkullisesta kiivi-mansikka -cocktailista. Väänsin juomat Station Artia edeltävänä viikonloppuna. 

Teimme cocktaileille tietenkin herkulliset esittelyteksit

Lopulta itse ilta koitti. Ja Jumalalle kiitos kaikki meni hyvin! Omasta näkökulmastamme ilta oli hieman kaoottinen, sillä niin paljon oli tekemistä. Kuitenkin osallistujien mielestä ilta oli mukava ja rento. Väkeä oli muutama kymmen, ehkä viisikymmentä, mutta ruokaa he ostivat uskomattomat määrät. Olimme saaneet 60 hampurilaisen ja kolmen kakun lahjoituksen iltaa varten. Illan aikana hampurilaisia ostettiin yli 40, kaikki kakut syötiin loppuun, cocktailini vietiin käsistä ja tavallinen limsa loppui myös kesken.

Pääosin vastasin kahvilan myynnistä, mutta onneksi Cynara tuurasi minua välillä!

Illan esitykset menivät myös hyvin. Itse lauloin yhden suomalaisen laulun sekä säestin yhden omatekemäni laulun pianolla. Itse olin koko ajan suhtautunut iltaan hieman skeptisesti, lähinnä ehkä laiskan luonteeni ja tiukan aikataulun takia. Mutta illan päätyttyä olin aivan ällistynyt, kuinka hyvin kaikki oli mennyt! Rahaa saimme kerättyä myös kaksinkertaisen määrän, verrattuna siihen mitä edelliset koulut olivat onnistuneet samanlaisella tapahtumalla keräämään. Eihän kyseinen summa pitkälle auta isojen koulumaksujen maksamisessa, mutta kyse onkin enemmän siitä, että emme vain kädet ristissä odota Jumalan järjestävän rahatilannettamme, mutta teemme oman osamme myös.

Tytöt esittivät Argentiinalaisen perinnetanssin.

-

Toinen mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli viimeinen gaala. Opettajat hehkuttivat jo kahta viikkoa etukäteen, että tämä viimeinen gaala tulee olemaan spektaakkeli ja he odottavat meiltä kunnon showta. Aikamoiselta paineelta se tuntui, etenkin kun Station Art oli tuolloin vielä edessä ja meille muusikoille kerrottiin, että meidän tulee esittää kolme kappaletta. Ja aika työn takana nuo kappaleet olivatkin, mutta rukoillen pyysimme Jumalalta inspiraatiota ja lopulta kolme kappaletta olivat valmiina. Eivät suunnitellulla aikataululla, eivät kunnolla harjoiteltuina, mutta esittämiskelpoisina.

Toisin kuin edelliset gaalat, tämä gaala oli yhtämittainen show ilman välijuontoja. Toisin sanoen esitysten välissä oli vain muutamien sekunttien pimeä hiljaisuus ja kun valot jälleen syttyivät, aloittivat tanssijat tai me muusikot uuden esityksemme. Gaala sujui ongelmitta, vaikka muutamia virheitä tietysti esiintyi. Joka tapauksessa yleisö oli haltioissaan ja niin myös me, kun viimeinenkin esitys oli vihdoin ohi! Edellisten gaalojen aikana oli vaikea huomata kehitystämme, mutta tämän gaalan jälkeen olo oli onnistunut. 

-

Teoriajakson viimeinen päivä oli siis viime lauantai. Edessä oli uusi vaihe: THE INVESTIGATION MONTH. Minä ja kanadalainen Jessica muutimme Buenos Airesin keskustaan jo launtai-iltana, sillä meillä oli sunnuntaina edessä suuri seikkailu: matkaUruguayhin! Argentiinaan saavuttaessa turisteille myönnetään automaattisesti 90 päivää aikaa viettää maassa. Tämän jälkeen maasta tulee joko poistua tai hankkia lisäaikaa viisumiin. Kolme kuukautta maassa alkoi olla täynnä, joten valitsimme päiväreissun Uruguayhin.

Jessica ja Argentiinan lippu todistamassa kohdemaasta.

Koska kyseessä oli sunnuntai, lautta Uruguayhin maksoi poikkeuksellisesti enemmän kuin viisumin uusiminen, mutta reissu kyllä kannatti! Heti kun pääsimme Uruguayn puolelle, kirkas ja häikäisevä aurinko alkoi lämmittää mukavasti. Colonia on erittäin kaunis ja turistiystävällinen pikkukaupunki. Meillä oli reilut yhdeksän tuntia aikaa viettää maassa. Mitään sen erikoisempia suunnitelmia meillä ei ollut, joten lähinnä vain kävelimme ympäri pientä keskustaa ja ihailimme rakennuksia, rantanäkymää ja nähtävyyksiä.

Maittavan luonaan jälkeen kävelimme myös hiekkarannalle, jossa vietimme molemmat omaa aikaamme Jumalan kanssa lukien Raamattua ja rukoillen. Koko päivä oli mitä mahtavin kokemus. Koin, että reissu oli Jumalan lahja meille: rauhallinen, kiireetön ja kaunis päivä kahden kiireisen koulujakson välissä!

-

Mutta nyt vihdoin tähän jaksoon koulua! Eli edessä on kuukauden mittainen "investigation trip". Tarkoituksenamme on kiertää ja nähdä mahdollisimman monta esitystä: musikaalia, konserttia yms. Perjaatteessa tämä tarkoittaa yhtä esitystä joka päivä. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietämme aivan Buenos Airesin keskustassa, vastapäätä Kongressia. Missionuorilla on täällä kiinteistö, joka toimii kansallisena ruokouskeksena (National Prayer Centre). Kansanedustajilla ja muilla päättäjillä on aina mahdollisuus tulla tänne rukoiltavaksi tai keskustelemaan haasteista, joita he kohtaavat. Joka tapauksessa meillä on nyt hieno mahdollisuus asua täällä kaksi viikkoa ja kokea Buenos Airesin taide-elämää aivan kaupungin keskustasta käsin!

Kahden viikon jälkeen meillä on haaveena jatkaa matkaa Brasiliaan, Sao Paoloon kahdeksi viikoksi tutustumaan paikalliseen taide-elämään. Kaikki on kuitenkin vielä hieman auki, sillä Brasilian päästä kaikkea ei ole vielä varmistettu, että tuleeko reissu onnistumaan. Kaikilla ei tällä hetkellä myöskään ole varaa Brasiliaan. Oli erittäin lähellä, ettei yksi koulutoveri päässyt tulemaan edes tänne keskustaan, mutta yhteisellä uhrauksella lahjoitimme hänelle puuttuvat rahat. Perjantaina selviää lopulta, miten teemme Brasilian suhteen.

Joka tapauksessa tämän kuukauden tavoitteena on tutustua sekulaaripuolen taidekuvioihin ja ottaa sieltä hyvät vaikutteet ja jättää huonot sikseen. Hyviä ideoita ja asioita toteutamme sitten kahtena viimeisenä koulukuukautena, kun valmistamme esityksen, jota esitämme aivan koulun päätteeksi.

EDIT (21.05.2011): Palaverit pidettiin ja päätetty on, että Brasilian juttu ei tuu tapahtumaan, lähinnä resurssien puutteen takia. Mitä todennäköisemmin pysytään Buenos Airesin keskustassa, mutta toisella Missionuorten beissillä sitten näiden kahden viikon päästä. Tavallaan harmittaa, kun Brasilia olisi ollut niin hieno nähdä, mutta uskon, että Jumalalla on meille paljon näytettävää täälläkin!

-

Kiitosaiheita:

• Teoriavaihe hienosti ohi
• Uruguayn reissu ja lisäaikaa Argentiinaan
• Kaikki oppilaat pääsivät lähtemään reissuun taloushuolista huolimatta!

Rukouaiheita:

• Rahat riittäisivät kaikille jatkossakin
• tämän kuukauden puolesta. että yhteishenki voisi olla hyvä ja keskittyisimme kaikki olennaiseen.

Pitkästä aikaa ajattelin kirjottaa edes jotakin. Aika on mennyt siivillä, enkä voi uskoa että viikon päästä tulee kaksi kuukautta täyteen täällä..! Viikot ovat hyvin täysiä ohjelman takia. Viime viikonloppuina olen muun muassa vierraillut muutamien uusien tuttavien kotona ja käynyt pyörähtämässä Buenos Airesin keskustassakin. Täällä beissillä on ihan mukavaa olla, mutta toisaalta on erittäin rentouttavaa maistaa tavallista perhe-elämää edes kahden päivän verran kaverien kotona.

Tänä viikonloppuna olen yksi beissin "vartijoista". Käytännössä vartioin, ettei kukaan kuole nälkään, eli kokkaan muutaman muun kanssa viikonlopun ruuat aamiaisesta päivälliseen. Toki välissä on hieman aikaa mm. siivota vessojakin :D Tämä on toinen kertani "vartijana". Tällä kertaa nakki napsahti ihan puskista, kun kuulin, että joudun tuuraamaan alkuperäistä vartijaa tämän sairastuttua. No, joka tapauksessa meillä on ollut hauskaa ja olemme tehneet herkullista ruokaa ála Mexico.

Maassa maan tavalla. Punainen kuin intiaani. Maskeeraus draamaa varten. (tukka on nykyään blondi)

Muutamia poimintoja kuluneista viikoista:

Joka toinen viikko meidän taidelinjamme järjestää GAALAN, jossa esitämme muulle beissin väelle, mitä olemme kahden viikon aikana oppineet. Nämä ovat olleet hyvää esiintymiskokemusta, ja yleisö on ollut reilu ja kannustava. Ensimmäisessä gaalassa soitin Jonatanin kanssa tekemämme rallin. Seuraavassa gaalassa meidän jokaisen muusikon tuli esiintyä yksin. Tällä kertaa kytkin kosketinsoittimen tietokoneeseeni saadakseni haluamani soundit. Molemmilla kerroilla palaute on ollut erittäin kannustavaa. Väki on tykännyt etenkin lavakarismastani, johon en itse ollut koskaan juuri kiinnittänyt huomiota.

Muutama viikko sitten saimme myös yhden tilaisuuden vaikuttaa yhteiskunnallisiin päätöksiin taiteiden kautta. Argentiinassa ollaan tällä hetkellä ajamassa uutta aborttilakia läpi, joka sallisi tähän mennessä laittomana olleet abortit. Laki sallisi käsittääkseni abortin nuorille tytöille jopa vanhempien tietämättä. Me Missionuoret järjestimme paikallisen pelastuarmeijan(?) kanssa Pro vida -tempauksen Buenos Airesin keskustassa erästä keskeistä sairaalaa vastapäätä. Osana tapahtumaa meidän koulumme esitti aiheeseen liittyvän draaman, jonka olimme tehneet tapahtumaa varten.

Rahako ratkaisee pienen ihmisen elämän?

Osana kouluamme käymme myös katsomassa erilaisia taiteta Buenos Airesin alueella. Ensimmäisellä kerralla kävimme konsertissa kuuntelemassa brasilialaista ja paikallista musiikkiryhmää, jotka molemmat soittivat melko kokeellista taidemusiikkia. Viikko sitten kävimme katsomassa paikallista tangoa (joka muuten on monimutkaisempaa kuin suomalainen) ja toissapäivänä näimme klassista tanssia.

Hengellinen opetus on ollut yhä vain parempaa ja antoisampaa. Olemme muun muassa oppineet lisää kristityn artistin identiteetistä, hengellisestä sodankäynnistä, motivaatioista ja muusta tärkeästä. Opettajat vaihtelevat välillä päivittäin - välillä viikoittain, joka tuo raikkautta oppitunteihin.

Tekniikan puolella olemme jatkaneet musiikin teoriaa, tutkineet eri artistien esiintymistyylejä ja syventyneet musiikin historiaankin. Kahtena viime perjantaina olemme Cynaran (toisen kosketinsoittajan) kanssa saaneet opetusta nimenomaan omasta instrumentistamme. Opettajamme on erittäin kannustava ja lahjakas, ja odotankin aina perjantaiaamuja innolla!

Olen päässyt myös palvelemaan muita musiikin saralla. Kahdesti olen ollut osana perjantai-illan ylistysbändiä. Aikaa harjoitteluun ei ole ollut liikaa ja osa lauluista on ollut vieraita, mutta aina olen jotenkin kärryillä pysynyt :) Tänä iltana beissillämme alkoi myös uusi DTS, jonka avajaisissa soitin osana illan ylistysbändiä.

Täällä alkaa olla jo syksy pitkällä. Lehdet putoilevat puista ja aamut ovat hyytäviä, vaikka päiväsaikaan onkin vielä kesäistä. Kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän nuhaa, yskää tai flunssaa. Itse sairastin viime viikonlopun pienessä kuumeessa. Lepäämällä ongelma onneksi ratkesi :)

Mitäs vielä kuulumisia? Espanjan kielen kanssa sujuu jo vähän paremmin. (Samalla kun suomen kieli rappeutuu, kuten ehkä huomaatte!) Yleensä pärjään jo paikallisessa kaupassa yksin (vaikken yksin sinne turvallisuussyistä koskaan menekään) ja usein jo arvaan aihepiirin, josta ihmiset ympärilläni puhuvat! Oppituntien tulkkaus on tietenkin edelleen ehdottoman tärkeää.

Ai niin! Kuukauden päästä lähdemme koko taidelinja kuukaudeksi jonnekin päin maailmaa. Emme tiedä vielä tuleeko se olemaan Argentiinassa vai ulkomailla, mutta rukoilemme Jumalalta johdatusta, että Hän veisi meidät sinne, missä voimme palvella muita ja samalla oppia hieman itsekin taiteista ja muusta. 

Ja teitä, hyvät lukijani, haluan kannustaa kasvamaan uskossa jatkuvasti! Itse olen ainakin huomannut, että on aivan liian helppo jumittua uskonelämässä paikalleen ja alkaa jopa hieman taantua... Etenkin jos ympäristö ei ole kasvuun kannustava. Jumalla kuitenkin on meille jokaiselle niin paljon uutta opetettavaa, että jatkuvan kasvamisen tulisi olla luonnollinen osa uskovan elämää! Älä tyydy siihen, missä nyt olet, vaan kysy rohkeasti Jumalta, mitä Hän tahtoo muuttaa elämässäsi. Hän antaa myös voiman muutokseen!

Kiitosaiheita:

• toinen kosketinsoitin! saimme lainaan superpienen kosketinsoittimen sympaattisilla 90-luvun soundeilla! :D mutta se tuli tarpeeseen!
• Jumalan huolenpito ja varjelus vaarallisessa ympäristössä (ainakin Suomeen verrattuna!)
• kaikki uusi, mitä olen oppinut

Rukousaiheita:

• Että kuulisimme Jumalan äänen selvästi matkakohdetta valitessamme
• Kurssitovereideni taloudellinen tilanne
• Voimia jokaiseen päivään! :)

P.S. Tarkoitus olisi laittaa paljonkin kuvia, kertovathan ne enemmän kuin tuhat sanaa.. Joka tapauksessa kuvani ovat kaikki ulkoisella kovalevylläni, joka on toiminut hyvin epävarmasti sen jälkeen kun tiputin sen lattialle kotona... Joten, tähän hätään, en saanut kuin muutaman kuvan, pahoittelen!

Täällä ollaan, hengissä ja terveenä Missionuorten Buenos Airesin beissillä. Reilu kaksi viikkoa ja takana ja alkaahan tähän jo tottua :)

Mistähän sitä aloittaisi... No vaikka matkasta. Kaikki meni hyvin. Lennot olivat ajoissa ja löysin sekä Frankfurtissa että Sao Paolossa oikeaan koneeseen, vaikka molemmilla lentokentillä pitikin vaihtaa terminaalia. 

Buenos Airesin lentokentältä matka jatkui kohti beissiä, jonne oli ehkä puolen tunnin matka. Saapumiseni oli ensimmäinen sateinen päivä koko pitkän ja kuuman kesän jälkeen, joten vettä myös tuli kunnolla. Liikenne oli osittain pysähtynyt sateen takia ja myös me pysähdyimme odottamaan pahimmin kuuron menoa.  

Ensimmäiset kolme päivää lepäsin beissillä, sillä olin saapunut muutaman päivän ennen koulun alkua. Nukuin tolkuttoman paljon, heräsin välillä syömään, luin pari kirjaa ja tutustuin hieman paikallisiin ihmisiin. Ilmat ovat täällä olleet tosi mukavia, vähän niin kuin Suomen kesä parhaimmillaan: kuuma, muttei liian - välillä sataa, mutta ei se haittaa. Valitettavasti hyttysten määräkin vastaa Suomea parhaimmillaan...

Kouluni (Artists in their Maximum Expression = A.M.E) alkoi sitten saapumistani seuraavana maanantaina. Meitä oppilaita oli tosin saapunut siihen mennessä vasta neljä: minä, Cynara Brasiliasta, Jonatan Kolumbiasta ja argentiinalainen Priscilla, joka tekee koulun osittain. Ensimmäisen viikon aikana oppilaita tuli kuitenkin kolme lisää: argentiinalainen Jonathan, ecuadorilainen Henesis ja kanadalainen Jessica. 

Meitä muusikkoja on neljä (minä, Jonatan, Jonathan ja Cynara) kun taas Jessica ja Henesis opiskelevat tanssia. Perjaatteessa odotamme yhä lisää oppilaita mm. Afrikasta, Amazonin viidakosta ja muualta Etelä-Amerikasta, mutta saattaa olla, että he eivät koskaan saavu. 

Aikataulu on ollut heti alusta lähtien tiukka. Tässä yleinen malli koulupäiville (tiistai-lauantai)

06:30 - herätys

07:00 - aamiainen

07:30 - Quiet Time (henkilökohtaista hiljentymistä yms.)

08:30 - yhteinen hartaus kurssitovereiden kanssa

09:30 - oppitunteja tekniikasta (muusikoille musiikista)

13:00 - lounas

14:30 - talkootyötä

16:30 - välipala

17:30 - oppitunteja kristittynä artistina olemisesta

20:00 - päivällinen

21:00 - harjoittelua/läksyjä

22:00 - VAPAA!

23:00 - hiljaisuus :D

Tarkkaavaisimmat ehkä huomaavat, että siinä se päivä helposti meneekin. Vapaata löytyy ainoastaan, ruokatuntien ajalta, jos selviää paikallisista lautasellisista alle tunnissa. Onneksi sunnuntait ja maanantait ovat kuitenkin vapaita (ehtii tehdä rästiin jääneet läksyt ja lukea annettuja kirjoja..:D)

Tekniikan tunneilla olemme lähteneet ihan musiikin peruskuvioista liikkeelle ja opiskelleet nuottiviivaston käyttöä, sointuja, sävellajeja yms yms. Kaikki oppitunnit tulkataan minulle englanniksi, mutta välillä musiikilliset termit tuottavat vähän vaikeuksia tulkeille. Monta kertaa tosin oikea englannin sanakaan ei auta, sillä tunnen musiikin termit lähinnä suomeksi... Mutta kaikesta on selvitty!

Teoriatunneilla puolestaan emme käsittele musiikin teoriaa, kuten nimi ehkä antaisi ymmärtää, vaan perehdymme taiteiden ja taiteilijan hengellisiin ulottuvuuksiin. Kuten DTS:ni aikana, oppitunnit ovat olleet erittäin haastavia, hyvässä mielessä jälleen. Aiheina on ollut Jumala Luojana, identiteetti, kutsumus, pyhyys ja muitakin tärkeitä aiheita. Oppitunnit ovat todella jo avanneet silmiäni ymmärtämään, kuinka paljon taiteilla itse asiassa on vaikutusvaltaa ihmisiin ja kuinka tärkeää on etsiä Jumalan tahtoa tälläkin elämän osa-alueella, jos haluaa vaikuttaa ihmisiin positiivisella tavalla.

Talkootöitä tehdään joka päivä kaksi tuntia. Ensimmäisen viikon siivosin poikien vessoja, mutta tällä viikolla olen päässyt ulkohommiin: leikkaamaan nurmikkoa, haravoimaan ja lapioimaan. Rakkojen ilmestyessä kämmeniin ja olkapäiden palaessa tulee automaattisesti deja vu -ei suinkaan intistä- vaan DTS:stä. :D

Ensimmäisen viikon lopuksi meillä oli upea, tosin rankkakin, mahdollisuus osallistua musiikkivideoprojektiin. Pääosin koulumme henkilökunnasta koostuvalle bändille kuvattiin musiikkivideo sunnuntaina. Projekti oli ehdottomasti pienen budjetin keissi ja teimmekin kaikki lavasteet itse. Kuvaustiimi oli kuitenkin huippuluokkaa. 

Koko lauantain valmistelimme projektia ja lavasteita. Sunnuntai puolestaan oli itse kuvauspäivä, joka tarkoitti 15 tunnin työpäivää. Suurin osa meistä oppilaista kuului tuottavaan tiimiin ja olimmekin koko ajan tuottajan ulottuvilla valmiina ottamaan käskyjä vastaan. Käytännössä autoimme kuvaustiimia käytännön asioissa, kannoimme tavaroita, pidimme huolta virvoikkeista yms yms yms. Fyysisesti erittäin raskas kokemus kaiken kaikkiaan (etenkin ilman yhteistä kieltä), mutta hyödyllinen myös. Valitettavasti en voi laittaa mitää kuvia kuvauksista ennen videon julkaisemista, mutta sen jälkeen aion laittaa linkin videoon sekä kuvia kuvauspäivästä.

Elämä täällä on kaiken kaikkiaan mukavaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja iloisia, ilmat lämpimiä ja ruoka normaalia eli hyvää. Kuitenkin alan pikkuhiljaa hahmottaa, miksi Jumalan suunnitelmiin kuului tuoda minut juuri tänne. Kielimuurin "ansiosta" olen löytänyt elmästäni monia negatiivisia asioita: vääriä asenteita, identiteettiongelmia, kateutta ylpeyttä... Asioita, joita en Suomessa ehkä niinkään huomannut, mutta joita Jumala tuntuu oikein alleviivaavan koko ajan enemmän ja enemmän.

Joka päivä joudun nöyrtymään monen asian edessä. Välillä tuntuu myös erittäin kiusalliselta olla niin riippuvainen toisista ihmisistä: olen ainoa luokassamme, joka tarvitsee tulkkausta (enkä ainoastaan oppitunneilla vaan myös käytännön asioissa.) Ja koska en ottanut omaa kosketinsoitinta mukaani, joudun lainaamaan Cynaran soitinta. Onneksi hänellä on soitin täällä ja hän mielellään sitä lainaa, mutta harjoitteluaikatauluni asetan tietysti hänen ehdoillaan.

Summa summarum: haasteita riittää ja joudun nöyrtymään päivittäin. Se nuori mies, joka ehkä Suomessa rakasti olla usein äänessä ja loistaa puhelahjoillaan joutuukin suurimman osan ajasta tyytymään kuuntelemiseen useimmiten edes ymmärtämättä. (On täällä onneksi runsaasti ihmisiä, joiden kanssa keskustelu sujuu englanniksi!)

Vaikka nämä haasteet ovat välillä kovakin pala, uskon ja luotan sataprosenttisesti, että kaikki tämä kääntyy suureksi ja kasvattavaksi voitoksi ja jopa iloitsen siitä jo. Ja kaiken kaikkiaan Jumala on uskollinen: ei minulta mitään puutu. Ehkä tulen oppimaan paljon musiikista koulun aikana, mutta vielä enemmän toivon ja odotan kasvamista ihmisenä ja kristittynä.

Tässä kuulumisia! Taas mentiin hieman pintaa syvemmälle, toivottavasti pysyitte perässä. Siunausta kaikille, missä olettekin. Voimaa jokaiselle omiin haasteisiinne. Jos Jumala on ne tiellenne asettanut, Hänellä on tarkka tarkoitus niille, joten kohdataan ne rohkeasti!

Loppuun vielä tutut kiitos- ja rukousaiheet:

Kiitosaiheita:

- Matka sujui ongelmitta

- Kaikki oppilaat, jotka Jumala on jo tuonut tänne

- Tällä hetkellä taloudellinen tilanteeni näyttää hyvältä!

Rukousaiheita:

- Työkaluja kohdata mainitsemiani haasteita

- Toinen kosketinsoitin harjoittelua varten. 

- Loputkin oppilaat pääsisivät tänne perille, jos niin on tarkoitus

Ai niin puhelimeni ei muuten toimi täällä lainkaan, sillä paikalliset taajuudet eroavat Eurooppalaisista. Pienellä kolvauksella asia tosin hoituisi... MUTTA eipä sille puhelimelle nyt niin paljon olisi käyttöä. Myöskään Internetissä roikkumiseen ei ymmärrettävästikään ole liikaa aikaa ja aikaero (6h?) Suomeen vaikeuttaa hieman skypettelyä yms.

Kone lähtee 40 minuutin päästä. Matkatavarat on koneessa ja menee samalla Buenos Airesiin saakka. Jonkun pitäisi jopa olla mua vastassa lentokentällä, joten kaikki kunnossa! Mitään en muista vielä unohtaneeni. Toivotaan, ettei yllätyksiä tulekaan.

Vaikea tajuta, että olen oikesti jälleen lähdössä. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Ja ehkä vain hyvä niin. :) 

Kaikki te lukijat, missä olettekin. Loistakaa valoa ympärillenne niille ihmisille, ketä päivittäin tapaatte. Ei ole virhe, että olet siellä missä oletkin. Jumala on asettanut sinut juuri sinne, juuri täksi aikaa! Joten älä unohda tehtävääsi ja mahdollisuuksiasi! Näillä sanoilla rohkaisen etenkin teitä, jotka tunnutte juuttuneen paikoillenne tai jotka vain odotatte seuraavaa "virstanpylvästä" elämässänne. Continue your life already today!

Kiitosaiheita:

- Pakkaamiset sujuivat ilman stressiä ja ongelmia

- Lentokentällä ilman ongelmia

Rukouaiheita:

- Turvallinen matka