Kuukauden päästä istun jo lentokoneessa matkalla Frankfurttiin!

Kotiuduin armeijasta perjantaina. Viikonloppu meni nopeasti Uusi alku -tapahtumassa Lempäälässä ja firman "pikkujouluissa". Tänään olin sitten jo töissä. Onneksi mulla on nyt töitä! Saa tehtyä jotain järkevää ja haalittua vähän rahaakin.

Eilen en meinannut saada unta, kun tajusin, että lähtöön on tosiaankin enää kuukausi! Jotenkin sitä oli kuvitellut, että kun kotiutuu intistä niin on koko tammikuu ja puolet helmikuustakin aikaa valmistautua. Mutta äkkiä se aika meneekin.

Paljon olisi vielä asioita, jotka pitää hoitaa ennen lähtöä. Muutama byrokratinen homma kuten vakuutukset ja opintotuki, muutama taloudellinen anomus, muutama käytännön homma kuten huoneen siivoaminen ja pakkaaminen, muutama yllättävä homma kuten auton korjaus ja vähän useampi kuin muutama sosiaalinen homma kuten koko Suomen hyvästeleminen kuukauden aikana.

Täytyy myöntää, että kaiken tuon ajatteleminen hivenen ahdistaa. Vähintäänkin stressaa. Etenkin kun tunnen itseni, kuinka hidas olen tarttumaan toimeen. Tarvitsisin jokaiselle asialle täysin oman päivän, jona keskittyä vain siihen...

No, luotan, että Jumala pitää huolen. Ilman Häntä tässä ei mitään järkeä olisikaan..! Toivottavasti se menee niin, että meikäläinen tässä stressaa hirveesti ja saakin kuukauden päästä huomata, että ihmeellisesti kaikki onkin hoitunut :)

Ja ettei kenellekään jää väärää kuvaa, niin kaiken tän stressin takana olen oikeasti NIIN innoissani ja odotan iloisena tulevaa! Tiedän, että edessä on jotain, minkä rinnalla kaikki stressaaminen on yhdentekevää.