Viimeiset viikot Australiassa olivat sen verran kiireisiä, että en ehtinyt kirjoittaa ennen kuin nyt, Frankfurtin lentokentällä. Helsingin kone lähtee kolmen tunnin kuluttua, joten päätin kirjoittaa viimeisin blogiteksin. Viimeisen ainakin vähään aikaan.


Thaimaan outreachin jälkeen meillä oli muutama päivä vapaata. Itse lähinnä koitin toipua ikävästä matkamuistosta: mahataudista. Antibioottejen avulla se onnistui. Koska DTS:ää oli jäljellä vielä kaksi viikkoa beissimme johtajat päättivät lähettää meidät vielä yhdelle outreachille, jottei homma menisi pelkäksi hengaamiseksi. Me oppilaat emme olleet asiasta kovin innostuneita, koska olimme fyysisesti ja henkisesti antaneet kaikkemme Thaimaassa olettaen, että se on ohi nyt. Itse tunsin myös ensimmäistä kertaa puolen vuoden aikana koti-ikävää. Mutta eihän siinä muu auttanut kuin lähteä.


Kohteenamme oli Brewarrina, aboriginaalikylä kymmen ajotunnin päässä Sydneystä. Paikan päällä lähinnä siivosimme erittäin sotkuista majoitustaloamme, joka ehkä vielä jonakin päivänä on Missionuorten beissi. Toki koitimme luoda myös kontaktia paikallisiin nuoriin. Me pojat autoimme myös paikallisia käytännön asioissa ja leikkasimme ruohoa ja teimme muutakin puutarhatyötä. Monena iltana grillasimme, joka oli yhtenä tärkeänä osana tekemässä viikosta oikeastaan todella antoisan.

 

Iloinen Jayne putsaamassa liettä


Tämän lopultakin viimeisen outreachin jälkeen palasimme Sydneyn beissille viettämään viimeistä viikkoamme. Viikon aiheena oli DTS:n jälkipuinti ja kotiinpaluu. Meitä auttamaan saapui Hawailta Missionuorten DTS-kordinaattori Ben. Viikko oli todella hoitava, sillä outreachin aikana muutamat ihmissuhteet olivat kärsineet eikä konflikteilta oltu vältytty. Benin ja Pyhän Hengen johdolla tulimme kuitenkin kaikki yhteen, pyysimme anteeksi toisiltamme ja annoimme anteeksi ja unohdimme kaikken pienimmänkin kaunan tai katkeruuden!


Valmistumisjuhlamme tuli kuin varas yöllä. Mutta tilaisuus oli yksinkertaisesti paras. Koko ilta oli aivan meidän näköisemme: paljon iloa ja riemua, todistuspuheenvuoroja DTS:n ajalta, slide show, ylistystä, outreachin aikana esittämiämme tansseja ja koulun henkilökunnan puheenvuoroja. Tunnelma ei ollut liian haikea, mutta olimme kaikki sanattoman kiitollisia Jumalalle kaikesta siunauksesta, jonka Hän on päällemme vuodattanut puolen vuoden aikana.

 


Olin onnellinen, että olin siirtänyt lentolippuani, eikä minun tarvinnut jättää Australiaa valmistumista seuraavana päivänä, niin kuin alkuperäinen suunnitelmani oli ollut. Ensimmäisen viikon DTS:n jälkeen minä, Sarah ja Nicole vietimme Ettyn perheen luona. Nukuimme paljon, katsoimme elokuvia, kävimme pari kertaa kaupungissa ja vietimme laatuaikaa samoalaisperheeni kanssa. Koko perhe oli todella vieraanvarainen ja osoitti rakkauttaan meille mm. tekemällä mitä parasta ruokaa. 


Murto-osa samoanperheestäni

 

Viimeisen viikon vietin Canberrassa. Ollessani Etelä-Afrikassa tutustuin australiansuomalaiseen Nicholasiin, joka teki oman DTS:änsä Brisbanessa, mutta oli tiiminsä kanssa Cape Townissa tekemässä outreachia. Sovimme Afrikassa ollessamme, että siirrän lentolippuani ja tulen vierailemaan hänen kotonaan Canberrassa. Nick ei todellakaan ole ainoa australiansuomalainen Canberrassa ja sainkin tutustua kymmeniin muihin, sillä kaikki he kuuluvat samaan seurakuntaan. Saunoimme tietenkin joka ilta ja harjoittelin suomea Nickin isovanhempien kanssa. Mummi leipoi jopa pullaa meille. Täydellinen viikko ja hyvää harjoitusta Suomeen paluuta ajatellen!


Nyt olen vihdoin matkalla takaisin kotiin. Mitään suuren suuria suunnitelmia ei tulevaisuuttani varten ole, mutta luulen että tulen toimimaan Missionuorten parissa vielä tulevaisuudessakin, minne ikinä Jumala sitten minut kuljettaakin. DTS muutti elämäni monessa mielessä, mutta uskon, että ennen kaikkea se muutti tulevaisuuteni. Puoli vuotta sitten lähetystyö tuntui hyvin kaukaiselta ajatukselta ja pelottavaltakin, mutta nyt olen käytännössä kokenut palasia siitä ja tiedän monia mahdollisuuksia toteuttaa sitä itselleni sopivalla tavalla eri puolella maailmaa.



Haluan kiittää sinua blogin seuraamisesta, se on merkinnyt paljon. Haluan sydämestäni kiittää jokaista esirukoilijaa ja tukijaa. Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka piditte yhteyttä puolen vuoden aikana. Tiedän, että minua on kaivattu paljon :) Yhdessä Jumalan kanssa te teitte ennen niin mahdottomalta tuntuneesta reissusta mahdollisen. KIITOS!


Kiitosaiheita:

- Jumala on muuttanut elämääni parempaan suuntaan

- Olen oppinut tuntemaan lisää itseäni

- Jumala valmistanut minua tulevaan, mitä se sitten pitääkin sisällään


Rukousaiheita:

- Kotiin sopeutuminen (ei suinkaan aina yksinkertainen asia)

- Jumalan johdatusta tulevaisuuteeni

- sinun, hyvä lukijani, paikkasi lähetystyössä. Kysy Jumalta, jos Hän haluaa käyttää sinua enemmänkin! Hän vastaa tähän rukoukseen niin kuin teki minunkin kohdallani. :)