Ohi on! Kuukauden jakso keskustassa nimittäin. Eilen saavuttiin takaisin tänne kotibeissille kahden muun beissin jälkeen.
Tämän kuluneen kuukauden ideahan siis oli tutustua mahdollisimman paljon sekulaaripuolen taide-esityksiin ja analysoida niitä sekä poimia hyviä vaikutteita. Käytännössä pyrimme näkemään yhden shown joka päivä ja ensimmäisenä kahtena viikkona se onnistuikin aika hyvin! Näimme useita musikaaleja, tanssiesityksiä, sirkustaidetta ja bändejä.
Valokuva suoraan CNO:n parvekkeelta: mielenosoituksia on melkein joka päivä...
Ensimmäiset kaksi viikkoa oleskelimme Kansallisessa Rukouskeskuksessa (CNO), Missionuorten keskuksessa, joka sijaitsee aivan Buenos Airesin keskustassa, vastapäätä kongressia. Sijainti oli mitä parhain, sillä suurimpaan osaan esityksistä, joita kävimme katsomassa pääsimme ihan kävellen, eikä bussien kanssa tarvinnut pelata niin paljon.
Vastentahtoisesti tutustuin myös jazz-musiikkiin. Ja kyllähän siitäkin jotain hyvää löysin pitkän siedätyksen jälkeen :D
CNO:ssa autoimme jälleen järjestämään Varietea (taidetapahtuman). Väkeä riitti jälleen mukavasti :)
Tapasimme myös Jack Sparrowin tuossa yksi päivä. Kaverilla on vähän sama tilanne kuin meillä ja pyysikin meitä avustamaan lantilla tai kahdella :D
Kahden viikon jälkeen emme siis lähteneetkään Brasiliaan vaan siirryimme toiselle Missionuorten beissille, joka CNO:n tapaan on Buenos Airesin kaupungissa, mutta hieman kauempana, joten sieltä käsin jouduimme lähes aina ottamaan bussin esityksiin.
Valitettavasti kahtena viimeisenä viikkona koulun kukkaro alkoi jälleen olla tyhjillään ja jouduimme jättämään maksulliset esitykset sikseen ja tyytymään ilmaisiin esityksiin. Mutta onneksi Buenos Airesista löytyy runsaasti myös ilmaisia esityksiä ja näimme myös kahden viimeisen viikon aikana hienoja konsertteja, sirkustaidetta jne.
Rahatilanne ei onneksi juurikaan vaikuttanut ruokapuoleen vaan aina söimme vatsamme täyteen. Kuitenkin bussirahaa ei juurikaan meinannut löytyä jokaiselta. Tästä johtuen päätimme ruveta hankkimaan sitä kaiken ohessa. Leivoimme alfahoreja (paikallisia pieniä kakkuja tai keksejä, miten sen nyt ottaa) ja erimakuisia leipiä, joita sitten myimme toreilla ja kaduilla ja tutuille ja tuntemattomilla. Ja ihme kyllä tällä tavalla saimme hyvin bussirahaa kokoon..!
Mm. tämä kanadalainen huippusirkus oli ilmainen..! Buenos Airesin itsensä sponsoroima..:)
Tämä kuukauden aika oli erittäin intensiivistä eikä aina kaikista helpointa. Useimmiten showt olivat ilta-aikaan ja beissille paluu saattoi tapahtua aamuyön tunteina. Esitysten lisäksi ohjelmaan kuuluivat toki myös talkootyöt, kuten aina: vessan siivousta ja muuta hauskaa; yhtenä päivänä olimme jopa auttamassa uuden kulttuurikeskuksen rakentamisessa.
Jokaisesta näkemästämme showsta tuli myös tehdä kirjallinen analyysi, joka keskittyi erityisesti siihen mitä kyseisestä esityksestä voi oppia: tekniikan, esittämisen tai hengelliseltä kannalta. Itse opin kuukauden aikana katsomaan maallisia esityksiä enemmän hengelliseltä kantilta. Ja joskus sitä oikein pysähtyi kun huomasi, kuinka loistavat lahjat menivät lähes hukkaan, kun henkinen ja hengellinen puoli oli täynnä tyhjyyttä tai ongelmia. Tätä on hieman vaikea selittää tällä tavoin yleisesti, mutta tältä alueelta etenkin opin paljon.
Jotain erittäin ikävää myös mahtui tähän kuukauteen. Yksi tanssijoistamme, ecuadorilainen Genesis keskeytti koulun. Itselleni kaikki tuli suurena yllätyksenä, vaikka tiesinkin, että tyttö oli toistamiseen puhunut, kuinka haluaisi vain palata kotiinsa. Kovin tarkkoja syitä lähtemiseen en tiedä, mutta käsittääkseni syyt ovat ainoastaan henkilökohtaisia, eivätkä juuri liity muiden ihmisten käyttäytymiseen. Jonkinlaisesta hengellisestä kriisistä tai taistelusta on myös ilman muuta kyse. Ja sehän nyt ei tietenkään ole mikään yllätys, kun Jumalan hommissa ollaan.
Tämä koulu on kaiken kaikkiaan erittäin extreme monellakin tapaa. Niin sitä itse kuvailisin parhaani mukaan. Onhan kurssin nimikin "Artists in their Maximum Expression". Koulu on vaatinut meiltä paljon fyysistä kestävyyttä mutta ennen kaikkea psyykkistä ja hengellistä kestävyyttä. Itsensä joutuu kieltämään päivittäin ja luopumaan monista "oikeuksistaan", jotta yhteistyö muiden kanssa onnistuisi ja tuloksia saataisiin näkyviin.
Joka tapauksessa Genesis ei ole vielä ostanut lippua Ecuadoriin ja itse ainakin rukoilen paljon, että hän voisi jäädä, jos niin on tarkoitus. Tässä tarvitsemme myös teidän rukousapua.
Nyt edessämme on siis koulun kaksi viimeistä kuukautta! Näiden kuukausien aikana ensin tuotamme taideprojektin ja sitten esitämme sitä luultavasti muutaman viikon ajan. Esityksemme tulee sisältämään koreografioita, jotka herättävät katsojia miettimään elämää. Meidän muusikkojen osalta tämä tarkoittaa, että ensin meidän tulee säveltää kappaleet, jota sopivat kokonaiskuvaan ja soveltuvat myös tanssittaviksi. Sitten vaan harjoittelemaan ja lopulta esittämään.
Koitan kirjoittaa aiheesta vielä lisää, sitten kun tiedän enemmän. Saattaa toki olla että nämä kaksi kuukautta tulevat olemaan entistäkin kiireisempiä ja kirjoittaminen jää tyystiin. Mutta sen näkee sitten...
Vielä lopuksi haluan kertoa ilouutisen: vanhempani ovat varanneet matkan ensin Peruun ja sieltä sitten Buenos Airesiin minua tapaamaan..! Olihan tästä ollut vähän puhetta aikaisemmin, mutta nyt se on sitten varmaa. Matkan ajankohta sijoittuu siis aivan kouluni loppuun ja lennämme kaikki samana päivänä takaisin Suomeen.
Siunausta kaikille Suomen kesään. Nauttikaa siitä, minä täällä käytän uutta ja upeaa talvitakkiani ;)
P.S. Lisää kuvia tulossa! Niiden lataaminen vaan on tuskaisen hidasta -.-
Kiitosaiheita:
- Onnistunut "month of investigation" upeine esityksineen
- Rahaa ollut riittävästi ruokaan ja elämiseen
- Terveys! Sairasjaksojen jälkeen sitä osaa taas iloita tästä terveydestä!
Rukousaiheita:
- Taideprojektimme puolesta: inspiraatiota ja yhteisymmärrystä säveltämiseen ja voimia pitkiin päiviin
- Että taideprojektimme voisi tavoittaa mahdollisimman monia ja voisimme tällä tavoin myös evankelioida ja tuoda ihmisiä lähemmäs Jumalaa
- Genesiksen puolesta. Että tyttö jäisi, jos se on Jumalan tahto. Ja siunausta hänen koko elämälleen, mitä sitten tapahtuukin.
Kommentit