Kirjoitettu 11.08.2011

Blogini perinteitä kunnioittaen kirjoitan Frankfurtin lentokentältä. Kuusi kuukautta Argentiinassa ohi, "Artistas en su maxima expresion" -koulu suoritettu kunnialla ja hyvin tuloksin läpi. Takana on kymmeniä uusia tuttuja ja ystäviä, korvaamattomia muistoja ja kipujakin tietenkin. Nyt kuvailen vielä lyhyesti viimeisien viikojen kulkua. 

Taideprojektimme valmistui puolessatoista kuukaudessa. Me muusikot siis sävelsimme instrumentaalikappaleita, joihin tanssijat tekivät koreografiat Paulan (koulun johtajan) johdolla. Koreografioiden väliin mahtui myös hieman näyttelyä, videonpätkiä sekä live-maalausta. Omiin tehtäviini kuului kosketinsoittimen soiton (livenä) lisäksi myös ääniefektien soittaminen tietokoneeltani.

 

 Muusikot valmistautumassa viimeiseen esitykseen.

 

Esitys on modernia taidetta, mutta jokaisella kohtauksella on tietty sanoma. Pääpiirteittäin esitys kertoo naisten elämästä kaupungissa. Mukaan mahtuu iloa ja toivoa, mutta myös rankkoja kokemuksia: perheväkivaltaa, ahdistusta.. jopa abortti. Kaiken epätoivon keskeltä löytyy kuitenkin pelastus: anteeksianto. Se avaa oven muutokseen, toivoon ja vapauteen kaikesta menneestä.

 

Projektin edistyessä meillä oli kuitenkin yksi suuri huoli: meillä ei ollut paikkaa missä esiintyä. Vaikka olimme yhteydessä useisiin teattereihin, ovet tuntuivat pysyvän kiinni. Lopulta rukousvastaus kuitenkin tuli ja pääsimme esiintymään Ituzaingón (alue, jolla asuimme) keskustassa sijaitsevaan teatteriin ilmaiseksi! Vau!

 

Ajankohta oli kuitenkin viikkoa aikaisemmin, kuin olimme haaveilleet, mutta mikäs siinä, tiuhensimme harjoittelutahtia ja ihme kyllä saimme kaiken valmiiksi ensimmäistä esitystä varten. Ituzaingón teatterissa esitimme kahtena viikonloppuna, yhteensä neljä kertaa. Viimeinen esitys meillä oli erään seurakunnan ravintolassa, jossa he järjestävät joka launtai esityksiä.

 

 Kuva omasta lyhyestä soolo-osuudestani.

 

Nämä laatikot kuvastivat unelmia.

 

Jokainen esitys sisälsi omat vaikeutensa: useimmiten ennen esityksen alkua, mutta joskus myös itse esityksen aikana. Joka kerta ennen esiintymistä tunsi itsensä kuitenkin haavoittuvaiseksi, mikä sinänsä oli ihan hyvä sillä omassa voimassa emme esityksiä olisikaan voineet tehdä. Tai jos olisimme, ei Hän olisi päässyt vaikuttamaan katsojiimme samalla tavalla. Lähes joka esityksen jälkeen olo oli kuitenkin iloinen ja kiitollinen. Kehuja satoi, ja iloiten ne myös vastaanotimme.

 Päivät esitysten välissä vietimme lähinnä harjoitellen tai auttaen beissillä käytännön asioissa. Parina päivänä rakensimme seiniä rumpalimme Estebanin ja yhden tanssijan, Priscilan tulevaan kotiin. Työskentelimme myös koulumme johtajien pihalla.

 

Viimeiset viikot menivät siis aika hyvin omalla painollaan ja vihdoin oli valmistumisen aika. Vanhempani olivat saapuneet Buenos Airesiin edellisenä päivänä Perusta Andeilta vaeltamasta ja saapuivat illaksi beissillemme. Myös Cynaran äiti putkahti Brasiliasta paikalle ja Jonatanin vanhemmat ottivat toki myös osaa, kun kerran asuvat niin lähellä.

 

 Vanhempani näkyvät oikeanpuoleisessa pöydässä, minun ja Jonatanin välissä.

 

 

 

Juhla oli mitä mukavin, vaikka (tai siis koska?) en itse tehnytkään mitään juhlan eteen! Meille jaettiin todistukset ja sain jopa jonkun kunniamaininnan, koska olin tunnollisin oppilas meistä muusikoista. Oman mentorini, Hiramin puheesta mieleeni tuli muistoja kuuden kuukauden takaa. Olin tyystin unohtanut, kuinka vaikeaa kaikki silloin oli: vieras kieli, kulttuuri, ihmiset... KAIKKI :D Ihmeellisesti Jumala on siunannut ja kasvattanut niin monella tavalla. 

 

 

Tulevaisuuteni on jälleen kerran täysin auki. Ja Jumalan kädessä. Kovasti olen rukoillut oikeita unelmia ja suunnitelmia, mutta tarkka vastaus on vielä saamatta. Mutta tiedän ja luotan, että vastaus tulee ajallaan. :) 

 

 

Tähän teille vielä lainaus Efesolaiskirjeestä (1:17-23), jota luin tuossa lentokoneessa: 

 

"Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää."

 

Jumalan voima vaikuttaa jokaisessa uudestisyntyneessä kristityssä. Jumala on valmis tekemään työtään voimallisesti kauttamme, mutta liian usein ME olemme rajoittamassa hänen mahdollisuuksiaan. Se, että Jeesus on kutsunut sinut opetuslapsekseen tarkoittaa, että Hän uskoo sinuun! Hän uskoo, että sinä voit oppia tulemaan Hänen kaltaisekseen. Siinä haastetta meille jokaiselle.

 

Kiitos teille lukijani! Tarinaa tulee toivottavasti taas kun aika on.

 

 

Kiitosaiheita:

  • Jumalan työ sisälläni koko 6:n kuukauden aikana!
  • Jumalan huolenpito: terveys, talous, ystävät ja espanjakin alkoi vihdoin sujumaan aikas hyvin ;)
  • Vanhemmilleni oli mahdollisuus tulla tapaamaan ja myös heidän matkansa sujui ongelmitta.

Rukousaiheita:

  • Tulevaisuuteni puolesta: oli se sitten arkea tai seikkailua, niin voisin loistaa valoa.
  • Muuton puolesta! Muutamme syksyllä Nokialle 
  • Kaikkien koulutovereideni puolesta. Jonatan x 2:lle tämä oli ensimmäinen kokemus Missionuorissa ja molempien elämässä tapahtui uskomatonta kasvua! Rukoillaan, että tämä muutos on jäädäkseen ja kasvaakseen.