Toisen viikon kuulumisia..!

Tämän viikon aiheena on ollut Jumalan luonne & persoona sekä Jumalan äänen kuuleminen. Beissimme johtaja, etelä-afrikkalainen Etienne, piti oppitunnit, joista todella nautimme. Asiaa oli runsaasti, mutta myös pieniä kevennyksiä, kuten video juopuneista eläimistä.

Suoraan Afrikan metsistä! Tai melkein suoraan... Mutta hauska mies ja viisaskin!

Itselleni oli hyvin tärkeä käydä läpi jälleen kerran Jumalan eri ominaisuuksia, sillä sitä kautta tulin myös vakuuttuneeksi Jumalan suuruudesta ja mahdollisuuksista. Opettelimme myös hepreankieliset nimet Jumalalle, mikä toi syvyyttä Sanaan.

Oppitunnit Jumlan äänen kuulemisesta olivat todella osuvia. Tajusin, kuinka moni asia jokapäiväisessä elämässä voi estää meitä kuulemasta Jumalan ääntä. Vaikka ilmapiiri onkin täällä selvästi karismaattisempi kuin kotiseurakunnassani, tuli kotoisa olo, kun oppitunnit painottivat Raamatun sanan arvovaltaa. Jumalan sana on se varmin tapa kuulla Jumalan ääni ja ylin auktoriteetti asioiden koettelussa.

Keskiviikkoisin täällä beissillä on paastopäivä, mikä tarkoittaa, että aamiainen ja lounas jätetään väliin. Iltapäivällä, lounaan jälkeen osallistumme paikalliseen Feeding Programmiin. Tämän viikon keskiviikkona osallistuimme tähän ensimmäistä kertaa. 

Osa tiimiläisistä kiersi kaduilla kertomassa, että ilmaista ruokaa on tarjolla. Osa valmisti ja tarjoili ruokaa. Muutamat tytöt tekivät kasvomaalauksia lapsille ja muutamat järjestelivät käytettyjä vaatteita. Minä ja Etty pakkasimme ilmaiseksi saaduista ruokalahjoituksista ruokasäkkejä, joita sitten jaoimme köyhille ja kodittomille. Työ oli todella helppoa ja silti tunsi tekevänsä jotain tärkeää!

Keskiviikkoiltana tapasimme erään nuoren naisen, joka oli ollut beissillämme perjantai-iltana käymässä, kun edellinen DTS oli valmistunut. Hän oli myös nähnyt minun ja Ettyn rap & dance -esityksen ja pyysikin meiltä uutta esitystä seuraavaksi illaksi. Emme oikein tienneet mistä oli kyse, mutta lupasimme esiintyä.

Emme voineet esittää samaa showta, koska se ei olisi soveltunut tähän tilaisuuteen, joten päätimme tehdä tanssin. Kurssikaverimme Jayne suostui tulemaan mukaan esitykseen, mikä toki kävi meille. Oma (ja Jaynen) ajatus oli, että tanssi sisältäisi paljon sooloja, sillä meillä ei ollut aikaa harjoitella. 

Aloimme harjoitella tanssia kahdeltatoista yöllä. Normaalisti meidän olisi pitänyt olla jo yhdeltätoista nukkumassa, mutta saimme erityisluvan yöharjoitteluumme. Tarvitsimme kuitenkin toisenkin tytön "vahtimaan" meitä, jottei homma olisi vaikuttanut hämärältä. Onneksemme Sarah suostui valvomaan kanssamme. Olimme kaikki todella väsyneitä, mutta silti teimme koko tanssin yöllä, koska seuraavana päivänä ei ollut aikaa harjoitella. Loppujen lopuksi tanssi ei sisältänyt yhtään sooloa, joka tuotti minulle vaikeuksia, sillä suurin osa liikkeistä oli täysin uusia. 

Torstai-iltapäivän käytämme aina evankeliointiin. Beissin väki hajaantuu kolmeen eri ryhmään. Itse suuntasin Cobham Juvenile Justice Centreen. Kyseessä on poikien nuorisovankila. Ja vankilalta paikka todella näyttikin..! Piikkilanka-aidat muurien päällä, kamerat joka huoneessa, radiopuhelimet jokaisella henkilökunnan jäsenellä ja hälytysnappi joka huoneessa...

Tällä kertaa vasta tutustuimme paikkaan ja näimme nuoria vain vilaukselta. Cobham Juvenile Justice Centre on vuonna 1980 perustettu nuorisovankila, joka yrittää vaikuttaa positiivisesti nuorten rikollisten elämään. Suurin osa vankilaan saapuvista pojista on 16-17 vuotiaita. Viikottain vankilaan saapuu 260 nuorukaista joka tarkoittaa 3120 nuorta vuodessa..! Suurin osa nuorista viettää Centressä vain suunnilleen viikon mutta jotkut kolmekin vuotta.

En saanut selville, miltä arvopohjalta vankila virallisesti toimii, mutta ainakin mies, joka esitteli keskuksen meille oli uudestisyntynyt kristitty. Laitos tuntui muutenkin olevan todella avoin meille ja ehdotti, että voisimme pitää jonkinlaisia workshoppeja torstaisin. Pääsiäisen aikaan he haluaisivat meiltä jonkun näytelmän tai esiytksen. Jumala tuntuu avanneen meille monet ovet tähän laitokseen!

Torstai-iltana oli tapahtuma, jossa tanssimme. Paikalle oli saapunut ugandalainen nainen, joka tekee kotimaassaan työtä orpolasten parissa Ugandassa. Saimme kuulla surullisia faktoja Ugandan lapsista, mutta myös todistuksia siitä, kuinka orpojen parissa tehtävä työ tuottaa tulosta.  Saimme myös kerätä kolehdin tälle työlle.

Meidän tanssimme oli puolessa välissä ohjelmaa. Olimme aika hermona, koska emme olleet ehtineet harjoitella enempää kuin muutaman kerran yötreenien jälkeen. Itse olen tottunut harjoittelemaan tanssia viikkoja ennen esitystä. Teimme kuitenkin parhaamme, eikä se pieleen mennyt, vaikka silloin tällöin muisti pätkikin. Praise the Lord..! :)

Älkää katsoko mua, katsokaa kokonaisuutta..! (niin ette ehkä huomaa meitsin virheitä :D) 

Perjantaina ja lauantaina siivosimme paljon täällä beissillä. Siivosin muun muassa ruokakomeron, kuskasin urakalla pahvilaatikoita roskikseen ja pesin lattioita. Lauantaina pesimme myös kerrosten väliset portaat perusteellsesti ja yritimme saada erityisesti laattojen väliin juuttuneen lian lähtemään. Voin kertoa, että kuuma tuli..! Ja että ei mua suotta varoitettu, että DTS on eräänlainen orjaleiri! :D

Lauantain Youth Streetin aikana jouduimme jälleen olemaan tanssipajan kanssa keskenämme, koska laps..SIIS CREWtä ei saapunut pajaamme. Mutta aloitimme tekemään omaa tanssiprojektia, jota jatkamme aina lauantaisin, jos crewtä ei saavukaan. Innolla odotan, mitä saamme aikaan!

Tänään, sunnuntaina olimme vierailemassa Ettyn seurakunnassa. Jumalanpalvelus alkoin McDonald'sista, sillä samoalaiseen jumikseen kuuluu käsittääkseni aamiainen ja se oli ilmeisesti helpoin järjestää mäkkärissä..! Tulipa maistettua paikallisen pikaruokalan pannukakkuja.

Kim, Nicole, Sonia, Kristina ja joku mäkkärin siivooja

Sana seurakunta ei ehkä anna tarkinta kuvaa kyseisestä porukasta, sillä väkeä oli todella vähän. Mutta tunnelma oli kotoisa ja valoisa. Saimme esitellä itsemme ja laulaa Island Breeze Sydneyn oman laulun: "All the Nations".  Ikään kuin vastapalvelukseksi seurakunta esitti meille upean samoalaisen tanssin!  

 

Ensi viikosta on tulossa kiireinen: YWAMin laiva saapuu Sydenyyn ja osallistumme pitkältä YWAMin yhteiseen ohjelmaan. 

Ja P.S. Tsunamia en ole täällä huomannut. Aamulla kuulin asiasta ja netistä luin, että Australiassakin annettu jonkinlainen varoitus, mutta ei koskenut meitä. Että ei meillä huolta! Olemme kuitenkin rukoilleet Jaynen perheen puolesta, joka asuu Vanuatulla. Mutta ilmeisesti sielläkin on vältytty pahoita tuhoilta!

Rukousaiheita:

• Voimia arkeen (että tajuaisin nukkua enemmän)
  
• Kärsivällisyyttä toisia ihmisiä kohtaan

Kiitosaiheita:

• Olen oppinut runsaasti tällä viikolla Jumalasta
• Torstain tanssi meni mukavasti