F e l i z . n a v i d a d !

Eli hyvää joulua näin suomeksi! Huomasin nimittäin tossa maanantaina, että jouluhan on jo tällä viikolla! Ei kyllä siltä tunnu. Saattaa toki olla, että tämä +30°C helle vaikuttaa asiaan :P Tällä viikolla on ollut jo vähän tukahduttavaa, muuten keli on ollut oikein mukava.

---

Matka tänne sujui mukavasti ongelmitta. Lennot olivat vähän myöhässä, mutta vaihtoaikaa oli kyllä yllin kyllin sekä Lontoossa että Sao Paolossa. Pisimmällä lennolla vieressäni oli pari penkkiä tyhjää, joten sain nukuttua vähän vaakatasossakin :) Jet lageista en kärsinyt, vaikka matka toki väsyttikin.

 

---

Kaikki täällä Jucumissa (Juventud Con Una Mission = YWAM), minä mukaanlukien ihmettelivät, miksi tuli tänne juuri ennen joulua. Beissin kannalta saavuin otolliseen aikaan, sillä tämä joulunalusaikahan on oikeaa tapahtumien ja juhlien sesonkiaikaa.

Voisinkin siteerata runosieluista laulajaa, Sak Noelia: "When I came to Jucum and I saw people partying I said to my self: Whatta..?" Erilaisia fiestoja on todella ollut täällä "all day, all night". Minut nakitettiinkin auttamaan juhlavalmisteluissa. Erityisalaani on ollut kaiken maailman koristelu ja rekvisiitta. Lempinimeni onkin näinä viikkoina ollut Señor Decoracion... Ensi vuoden puolella paneudun sitten enemmän bändihommiin, mikä tulee olemaan yksi päätehtävistäni täällä.

Tässä "vähän" kuvia muutamista bileistä, jotka on täällä vietetty:

King's Kids -varkkityö on yksi Missionurten tunnetuimmista työmuodoista. Ensimmäinen juhlistamme olikin kinkkareiden vuoden päätösjuhla. Kiinnitin salin katon täyteen koristeita. (King's Kids päätösjuhla)

 

Enpä olisi uskonut joutuvani liimaamaan lehtiä puuhun :0  (King's Kids päätösjuhla)

 

Onneksi sain vähän apua työhöni  (King's Kids päätösjuhla)

 

Puu puhkesi mukavasti lehteen ja valokuviin. (King's Kids päätösjuhla)

 

Pöydät koristelimme paperikukilla ja valokuvilla. Kuvan kukka varmaan kuudes väsäämäni...  (King's Kids päätösjuhla)

 

Olen oppinut jo miljoona keinoa halpaan lavastukseen! Vähän styroxia, pahvia, mustaa kreppipaperia ja jouluvalot!  (King's Kids päätösjuhla)

 

King's Kids ja henkilökunta onnistuneen vuotensa lopuilla. (King's Kids päätösjuhla)

 

Seuraavana päivänä pidimme erään taidekurssin päätösjuhlan. Lapset esiintyivät, minä vastasin taustan logosta ja taustanauhoista. 

 

Seuraavaksi sain taas astetta erikoisemman tehtävän: toteuttaa valtava palapeli joulutapahtumaamme varten..! Piirsin ensin pienen kuvan, jonka myöhemmin toteutin suuremmassa koossa... (Naapuriston joulu)

 

Useiden päivien ja armottoman raatamisen jälkeen tulos miellytti! Mutta vaivan takana se oli. Asiaa ei lainkaan helpottanut se, että suurin osa maaleistamme oli loppu ja jouduin soveltamaan... (Naapuriston joulu)

 

Rakensimme myös seimiasetelman styroxilehmineen. Tämän kokoomiseen en sentään ottanut osaa. Mutta missä on Jeesus???? (Naapuriston joulu)

 

Sen sijaan tämän lavasteen kanssa raadoin yhden aamupäivän muiden kanssa. Mutta tämähän näyttää jo vähän joululta! btw. Navidad para todos = Joulu kaikille. (Naapuriston joulu)

 

Tapahtuman ideahan oli kutsua koko naapuristo joulujuhlaan. Tarjosimme naapuristolle illallisen ja joulujuhlan ohjelmanumeroineen. Tällä tapahtumalla emme lainkaan keränneet rahaa mihinkään (niin kuin usein tapana on :D) vaan halusimme yksinkertaisesti siunata ihmisiä ja tuoda joulun oikeaa sanomaa niin perheille kuin yksinäisillekin. Illan ajan toimin tarjoilijana. Niin ja väkeä oli siis n. 200 + oma väkemme. (Naapuriston joulu)

 

Palapelini oli yksi ohjelmanumero juhlassa. Jaoin jokaiseen pöytään yhden palan. Peli oli sopivan helppo, vaikka osa paloista olikin selvästi haastavampia! (Naapuriston joulu)

 

Futistyön pojat oli aika eteviä esittäessään temppujaan! (Naapuriston joulu)

 

Synttärit on täällä arvossaan ja lasten pippaloihin panostetaan. Joulujuhlan seuraavana päivänä vietimmekin Tiagon (Taidekouluni johtajien Paulan ja Hiramin pojan) synttäreitä. Teemana oli merirosvot, joka näkyi myös pöytäkoristeissa. (Tiagon synttärit)

 

Pitäähän merirosvosynttäreissä laivakin olla! Sellainenhan syntyy helposti parista pöydästä. (Tiagon synttärit)

 

Purjeisiin tarvitaan punaista kangasta... (Tiagon synttärit)

 

Joka niitataan lautojen ja muoviletkun ympärille. (Tiagon synttärit)

 

Ja ei muuta kuin nostamaan purjeet! (Tiagon synttärit)

 

Laivan rungosta vastasin minä. Materiaalit ja aika olivat puutteliset ja ehkä motivaatiokin. :D Joka tapauksessa, kyllä sen ehkä laivaksi tunnistaa, vaikka puun sijasta käytinkin pahvia... (Tiagon synttärit)

 

Mitä olisikaan synttärit ilman herkkuja? (Tiagon synttärit)

 

...merirosvoherkkuja? (Tiagon synttärit)

 

 

...tai pomppulinnaa? (Tiagon synttärit)

 

...tai KAHTA pomppulinnaa!? Myönnetään, myönnetään... tuli siellä pomppittua (Tiagon synttärit)

 

Synttäriperhe: Martha-piraattimummi (vas.), Tiago "miekannielijä" Synttärisankari, Hiram, Luca ja Paula. (Tiagon synttärit)

 

Piñatana toimi tietysti suuri aarrearkku, joka sisälti aarteita... eli karkkia tietenkin! (Tiagon synttärit)

 

Lisäksi beissillä on juhlittu mm. koulujen loppua, toisia synttäreitä, läksiäisiä... Oonkin miettinyt, että voisin ihan hyvin perustaa jonkun fiestablogin.

 

---

 

Nämä kaksi viikonloppua olen viettänyt Jonatanin kotona. Jonatan ei enää asu beissillä, kuten koulumme aikana. Mutta matkaa pojan kotiin ei täältä ole kuin parisen tuntia, joten tulemme näkemään varmasti paljon. Jonan vanhemmat kutsuivat minut myös kotiinsa jouluksi ja uudeksi vuodeksi!

 

Sopeutuminen tänne on tapahtunut helposti. Lämpötilat ovat olleet mukavia. Tuttujen ihmisten kanssa on ollut iloisia jälleennäkemisiä ja uusien kanssa mukavia tutustumisia. Myös hengellinen yhteys on lämmittänyt, vaikka se toki oli vielä vahvempi tiivin kouluni aikana.

Paikallisesta joulunvietosta kerron sitten myöhemmin. En haluu vielä järkyttää ketään :D Oikein supersiunattua joulunaikaa! Vaikkei täällä ookaan lunta, kinkkuja, pipareita ja glögejä, pimeydestä puhumattamaan, voidaan silti viettää kaikki Kristuksen synttäreitä! 

---

 

Kiitosaiheita:

- matkustaminen sujui hyvin

- olen sopeutunut tänne nopeasti

- espanja tuntuu yhä helpommalta (oppimista tosin riittää!)

   

Rukousaiheita:

- että käyttäisin aikani hyvin

- että evankeliumi todella olisi elämäntapani

- varjelusta onnettumuuksilta, varkauksilta jne

 TJ 6! 

Siis mihin? No Argentiinaan!

Muta ensin kuulumisia syksystäni.

 

---

Palasin viime reissultani Argentiinasta elokuussa. Kotiutumistani seuranneena viikonloppuna vietimme heti hyvien ystävieni Pinjan ja Tuomaksen häitä. Olin ostanut paluulippuni tätä tilaisuutta silmällä pitäen. Kaiken lisäksi juonsin häät ystäväni Aanin kanssa! Häät olivat kyllä todella onnistuneet ja koko päivä jotenkin erityisen siunattu.

Kuvan ottanut varmaankin Emilia Lepola?

---

 

Pian paluuni jälkeen tein myös lyhyen pyhiinvaellusmatkan Suomen Missionuorten beissille Ruurikkalaan. En ole koskaan ollut missään tekemisissä kotimaani Missionuorten kanssa, joten olihan se jo aikakin mennä tutustumaan! Kaiken lisäksi Ale Cruz, yksi taidekouluni opettajistani Argentiinasta, saapui viikoksi beissille opettamaan, joten uskaltauduin lähteä näiden villien suomalaisten joukkoon :D

Tutustumisen lisäksi olin asettanut visiitilleni kaksi muuta tavoitetta: levätä ja rukoilla tulevaisuuteeni viisautta. Beissi Ruurikkalassa on aivan uskomattoman kaunis paikka! Ihmiset olivat mitä lämpimimpiä ja tein tuttavuutta meneillään olevan DTS:n kanssa (opetuslapseuskouluksi ne sitä täällä nimittää). 

Ale ja Esa - Argentiinan caballerot

 

OP-koulu ja rimanylitys

 

OP-koulu puussa

 

Minä, Tuomas, Josh ja katto

 

Vietin beissillä viisi päivää. Juttelin ihmisten kanssa, soitin pianoa tuntitolkulla tunnelmallisessa riihessä, saunoin, autoin palaneen savusaunan katonrakennuksessa ja rukoilin. Odotin Jumalalta jotain konkreettista merkkiä, ääntä tai näkyä tai jotakin yliluonnollista vastausta kysymykseeni Argentiinaan paluusta. Mutta mitään tällaista ei kuulunut ja aloin jo stressaamaan, että miten tässä käy! :D 

Juttelin asiasta Ale Cruzin kanssa ja hän sai minut tajuamaan omia ajatuksiani. Loppujen lopuksi itse halusin takaisin Argentiinaan, mutta uskottelin itselleni, että se olisi liian hullua. Sisälläni kuitenkin toivoin, että Jumala rohkaisisi minua ottamaan tämän uskon askeleen. Tajusin, etten enää muuta rohkaisua tarvinnut! Argentiinassa minun oli niin hyvä olla, että halusin sinne takaisin. Jumalan siellä aloittama työ ei ollut vielä valmis ja Hän varmasti ilmoittaisi, jos paluu olisi virhe.

Päätin siis palata Argentiinaan heti kuin mahdollista. Tätä päätöstä seurasi rauha, joka on säilynyt koko syksyn! Kun tein päätöksen näin pian paluuni jälkeen oli entistä helpompi itse asennoitua lähtöön ja kertoa ihmisille ympärillä, etten tulisi jäämään Suomeen pitemmäksi aikaa. Ja olen ihan tyytyväinen, ettei lähettämiseeni tarvittu tällä kertaa samanlaista ravistelua kuin viime kerralla...

---

 

Lähtöaikeet ja hupeneva luottotili motivoivat hakemaan työtä. Hain kaiken maailman fyysistä raksahommaa, mutta päädyin sisäsiistiin myyntityöhön. Syksyn ajan olen pysäytellyt ohikulkijoita kolmessa eri Tampereen seudun CityMarketissa ja sujautellut näiden matkaan violetteja SIM-kortteja, monenmallisia puhelimia, nettitikkuja ja laajakaistasopimuksia. Ennakkoluuloistani ja "-ahdistuksestani" huolimatta olen pärjännyt mainiosti työssäni! Ilmeisesti itseleivotun leivän myyminen Buenos Airesin keskustassa oli hyvää harjoitusta tähän työhön :D

 

---

 

Syksyn olen asunut turvallisesti vanhemmillani. Lapsuudenkodin turva tosin loppui lokakuussa kun muutimme Nokialle omakotitaloon. Itse olisin mielelläni voinut asua vielä 22. vuoden Kangasalan rivitaloasunnossamme..:0 Uusi koti täällä Nokialla on mukava, mutta itse kaupungista en kyllä vieläkään tajua mitään. No, eipä tästä pitkä matka ole "koti"kulmille. Matkat ovat työn alkamisesta lähtien taittuneet veljeni kakkosautolla. Korvaamaton peli! Ilman sitä olisi työmatkoihin mennyt tupla-aika ja tuplaraha. Ja olisipa saattanut muutama Kangasalan reissukin jäädä väliin ilman kyseistä peliä.

 

(Takka)huoneeni ennen muuttoa.

 

Huoneeni kuten se nykyään tunnetaan.

---

 

Henkisenä kotiseurakuntani on yhä toiminut Kangasalan seurakunta (tosin myös Kansanlähetyksen Pointti-illat keskiviikkoisin ansaitsevat tässä kunniamaininnan hengellisen elämän piristäjinä!) Olen saanut palvella niin nuortenilloissa, kerhossa kuin yhdellä leirilläkin. Vuosi sitten aloittamani poikien Gospel Break Dance -ryhmät jatkuivat kevätkauden poissaollessani ystäväni Ollin vetäminä. Tämän syksyn vedimmekin breakkia kaksistaan. Pojat olivat kehittyneet Ollin opissa ja molemmat ryhmät muodostuivat mukaviksi syksyn aikana. Ensi viikolla pojat esiintyvät joulujuhlassa. Harmittaa, etten pääse näkemään, olen kuitenkin niin ylpeä jätkistä!

---

 

Syksyyn on mahtunut paljon iloa, rutkasti aikaa ystävien kanssa "ihan vaan hengaillen", sopivan paljon töitä, epätoivon hetkiä, maailman parhaan lempibändini keikka, monenlaista taistelua, ystävyyssuhteiden eheytymistä, satunnaista skypettelyä rapakon taa, perhejuhlia (musta tuli kummi!), kiirettä ja laiskuutta. Mutta hyvää aikaa tämä on kaikesta huolimatta ja kaiken ansiosta ollut! Kaikkien kipujenkin keskellä olen tajunnut, kuinka paljon Jumala on minua kasvattanut viime vuosien aikana ja kuinka paljon minulla vielä on opittavaa!

 

Kauan odottamani Skillet Maata Näkyvissä -festareilla!

 

Ilona Amanda kummeineen: argentiinalainen elämäntaiteilija (vas.) & lapsuuden ystäväni Saana

Kiitosaiheita:

- arjen perustarpeet: majapaikka vanhemmilla, auto veljeltä, työ, ystävät

- tajusin lähteä takaisin Argentiinaan ilman autokolareita tai muuta traagista puhuttelua

- edullinen lentolippu 

Rukouaiheita: 

- lähtövalmistelut..!

- matkustaminen

- hmmm. raha-asiat. Niistä enemmän myöhemmin! :D

---

Ai niin..! :D Takaisin Suomeen olen tulossa toukokuun lopussa. Jep, 2012. 

Ja niin... Mitäkö tulen tekemään Argentiinassa? Ei mitään hajua, mutta siitä ehkä lisää sit myöhemmin. Mutta siis samalle beissille olen menossa.

 

Kirjoitettu 11.08.2011

Blogini perinteitä kunnioittaen kirjoitan Frankfurtin lentokentältä. Kuusi kuukautta Argentiinassa ohi, "Artistas en su maxima expresion" -koulu suoritettu kunnialla ja hyvin tuloksin läpi. Takana on kymmeniä uusia tuttuja ja ystäviä, korvaamattomia muistoja ja kipujakin tietenkin. Nyt kuvailen vielä lyhyesti viimeisien viikojen kulkua. 

---

Taideprojektimme valmistui puolessatoista kuukaudessa. Me muusikot siis sävelsimme instrumentaalikappaleita, joihin tanssijat tekivät koreografiat Paulan (koulun johtajan) johdolla. Koreografioiden väliin mahtui myös hieman näyttelyä, videonpätkiä sekä live-maalausta. Omiin tehtäviini kuului kosketinsoittimen soiton (livenä) lisäksi myös ääniefektien soittaminen tietokoneeltani.

 

 Muusikot valmistautumassa viimeiseen esitykseen.

 

Esitys on modernia taidetta, mutta jokaisella kohtauksella on tietty sanoma. Pääpiirteittäin esitys kertoo naisten elämästä kaupungissa. Mukaan mahtuu iloa ja toivoa, mutta myös rankkoja kokemuksia: perheväkivaltaa, ahdistusta.. jopa abortti. Kaiken epätoivon keskeltä löytyy kuitenkin pelastus: anteeksianto. Se avaa oven muutokseen, toivoon ja vapauteen kaikesta menneestä.

 

Projektin edistyessä meillä oli kuitenkin yksi suuri huoli: meillä ei ollut paikkaa missä esiintyä. Vaikka olimme yhteydessä useisiin teattereihin, ovet tuntuivat pysyvän kiinni. Lopulta rukousvastaus kuitenkin tuli ja pääsimme esiintymään Ituzaingón (alue, jolla asuimme) keskustassa sijaitsevaan teatteriin ilmaiseksi! Vau!

 

Ajankohta oli kuitenkin viikkoa aikaisemmin, kuin olimme haaveilleet, mutta mikäs siinä, tiuhensimme harjoittelutahtia ja ihme kyllä saimme kaiken valmiiksi ensimmäistä esitystä varten. Ituzaingón teatterissa esitimme kahtena viikonloppuna, yhteensä neljä kertaa. Viimeinen esitys meillä oli erään seurakunnan ravintolassa, jossa he järjestävät joka launtai esityksiä.

 

 Kuva omasta lyhyestä soolo-osuudestani.

 

Nämä laatikot kuvastivat unelmia.

 

Jokainen esitys sisälsi omat vaikeutensa: useimmiten ennen esityksen alkua, mutta joskus myös itse esityksen aikana. Joka kerta ennen esiintymistä tunsi itsensä kuitenkin haavoittuvaiseksi, mikä sinänsä oli ihan hyvä sillä omassa voimassa emme esityksiä olisikaan voineet tehdä. Tai jos olisimme, ei Hän olisi päässyt vaikuttamaan katsojiimme samalla tavalla. Lähes joka esityksen jälkeen olo oli kuitenkin iloinen ja kiitollinen. Kehuja satoi, ja iloiten ne myös vastaanotimme.

---

 Päivät esitysten välissä vietimme lähinnä harjoitellen tai auttaen beissillä käytännön asioissa. Parina päivänä rakensimme seiniä rumpalimme Estebanin ja yhden tanssijan, Priscilan tulevaan kotiin. Työskentelimme myös koulumme johtajien pihalla.

 

Viimeiset viikot menivät siis aika hyvin omalla painollaan ja vihdoin oli valmistumisen aika. Vanhempani olivat saapuneet Buenos Airesiin edellisenä päivänä Perusta Andeilta vaeltamasta ja saapuivat illaksi beissillemme. Myös Cynaran äiti putkahti Brasiliasta paikalle ja Jonatanin vanhemmat ottivat toki myös osaa, kun kerran asuvat niin lähellä.

 

 Vanhempani näkyvät oikeanpuoleisessa pöydässä, minun ja Jonatanin välissä.

 

 

 

Juhla oli mitä mukavin, vaikka (tai siis koska?) en itse tehnytkään mitään juhlan eteen! Meille jaettiin todistukset ja sain jopa jonkun kunniamaininnan, koska olin tunnollisin oppilas meistä muusikoista. Oman mentorini, Hiramin puheesta mieleeni tuli muistoja kuuden kuukauden takaa. Olin tyystin unohtanut, kuinka vaikeaa kaikki silloin oli: vieras kieli, kulttuuri, ihmiset... KAIKKI :D Ihmeellisesti Jumala on siunannut ja kasvattanut niin monella tavalla. 

 

---

 

Tulevaisuuteni on jälleen kerran täysin auki. Ja Jumalan kädessä. Kovasti olen rukoillut oikeita unelmia ja suunnitelmia, mutta tarkka vastaus on vielä saamatta. Mutta tiedän ja luotan, että vastaus tulee ajallaan. :) 

 

 

Tähän teille vielä lainaus Efesolaiskirjeestä (1:17-23), jota luin tuossa lentokoneessa: 

 

"Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää."

 

Jumalan voima vaikuttaa jokaisessa uudestisyntyneessä kristityssä. Jumala on valmis tekemään työtään voimallisesti kauttamme, mutta liian usein ME olemme rajoittamassa hänen mahdollisuuksiaan. Se, että Jeesus on kutsunut sinut opetuslapsekseen tarkoittaa, että Hän uskoo sinuun! Hän uskoo, että sinä voit oppia tulemaan Hänen kaltaisekseen. Siinä haastetta meille jokaiselle.

 

Kiitos teille lukijani! Tarinaa tulee toivottavasti taas kun aika on.

 

 

Kiitosaiheita:

• Jumalan työ sisälläni koko 6:n kuukauden aikana!
• Jumalan huolenpito: terveys, talous, ystävät ja espanjakin alkoi vihdoin sujumaan aikas hyvin ;)
• Vanhemmilleni oli mahdollisuus tulla tapaamaan ja myös heidän matkansa sujui ongelmitta.

Rukousaiheita:

• Tulevaisuuteni puolesta: oli se sitten arkea tai seikkailua, niin voisin loistaa valoa.
• Muuton puolesta! Muutamme syksyllä Nokialle 
• Kaikkien koulutovereideni puolesta. Jonatan x 2:lle tämä oli ensimmäinen kokemus Missionuorissa ja molempien elämässä tapahtui uskomatonta kasvua! Rukoillaan, että tämä muutos on jäädäkseen ja kasvaakseen.